Free counter and web stats

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Pieniä ja suuria ihmeitä

Tänään vierailin taas yhdessä päiväkodissa laulattamassa lapsia ja esittämässä sorminukeilla raamatunkertomuksen "Viisi leipää ja kaksi kalaa". Sorminukeilla kertomisessa on se mukava puoli, että tarvitsen siihen lasten sormien apua, vaikkei minulla ihan 5000 sorminukkea olekaan mukana. Huono puoli on taas siinä, että kertomus täytyy kertoa todella elävästi, koska edessä sorminukkejen kanssa olevat lapset pyörivät sen verran, ettei yleisö välttämättä näe tapahtumien kulkua. Hienosti lapset tänäänkin jaksoivat kuunnella kertomusta ja osallistuivat mukavasti myös lauluihin ja leikkeihin. 

Työpaikalla saimme kokea tänään ihan oikean leipäihmeen. Houkuttelin erästä työkaveria lounaani ajaksi kahvistelemaan, koska hänellä ei ollut ruokaa mukana. Matkalla kahvihuoneeseen hän oli törmännyt vanhaan naiseen sillä seurauksella, että sai tältä herkullisen kotitekoisen leivän mukaansa. Kahvihuoneeseen tullessa hän ihmetteli sitä, oliko tapahtuma johdatusta, koska vanhan naisen tarina leivän tuonnista oli niin eriskummallinen.

Minä olin täysin vakuuttunut siitä, että leivän saaminen oli Jumalan johdatusta, ja Hänen hyvää huolenpitoaan. Tällaiset tapahtumat kannattaa mielestäni aina ottaa Jumalan kädestä, koska ne lisäävät luottamusta Jumalan hyvyyteen. Tosiasiahan on se, että Raamatun mukaan elämämme kaikki hyvät asiat ovat pohjimmiltaan Jumalan lahjaa. 

Olikohan sekin Jumalan huumorintajua, että tapahtuma tuli juuri samana päivänä, kun olin opettanut päiväkotilapsille ruoan siunaamisesta? Minua ärsyttävät kaikki sellaiset teologiset selitysmallit, joissa Jeesuksen leipäihmeeltä viedään terä pois. Uskon ihan aikuisen oikeasti siihen, että Kaikkivaltias Jumala pystyi ruokkimaan pienen pojan viidellä leivällä ja kahdella kalalla 5000 miestä ja saman verran naisia ja lapsia.  Minun Jumalani on niin suuri ja ihmeellinen, että Hän voi ylittää ihmisten käsityskyvyn. 

Kertomus viidestä leivästä ja kahdesta kalasta on puhutteleva, koska se opettaa turvautumaan Jumalaan arkisissa asioissa. Jumala on ihan oikeasti kiinnostunut siitä, onko hänen rakkailla lapsillaan vatsa täynnä ruokaa ja muutkin maalliset tarpeet täytettyinä.  Hän odottaa, että hänen seuraajansa vievät hänelle rukouksessa kaikki tarpeensa ja  toiveensa sekä pyytävät niihin hänen johdatustaan ja siunaustaan. Elämä Jumalan lapsena on ihmeellistä, kun vain avaa silmänsä ja näkee arkipäivän pieniä ihmeitä!

Jumala, 
sinä uskomattomien yllätysten Jumala:
On ihanaa ajatella,
että sinulla on suunnitelma jokaiselle meistä.
Kiitos, että tahdot minulle vain hyvää.
Minä olen sinun. Aamen.


Monica Vikström-Jokelan Marianpäivän rukous kirjassa "Kirkkovuosi lasten kanssa"   



   

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On suuri ilo uskoa Jumalaan, niin kuin sinä uskot. Älä anna "viisaiden" teologitohtoreiden riistää uskoasi. Ihmeet ovat ihmisille ihmeitä ja Jumalan arkea. Siunattua paastonaikaa koko perheelle.

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Olipa hienon konkreettinen kokemus Jumalan huolenpidosta se leipäjuttu. Näin eksegeettinä voin todeta, ettei tieteellisen tutkimuksen pidä antaa ohjata omaa uskoa. Tieteelliset selitykset pelaavat tieteen säännöillä, mutta uskon logiikka on ihan toinen.

Anonyymi kirjoitti...

Näe arkipäivän ihmeitä ja elä Jumalan siunauksessa. Usko on lahja!
Kiitos Herralle Hänen sanomattomasta rakkaudestaan ja huolenpidostaan!

Anonyymi kirjoitti...

Jos me uskomme Sen Suuren Ihmeen, nuo pienemmät ihmeet ovat helppoja ymmärtää...

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Sisaret ja Veljet Kristuksessa! Jumala on suuri ja ihmeellinen!