Free counter and web stats

lauantaina, maaliskuuta 14, 2009

Meidän iskä

Lapsilla oli eilen hauskaa, kun he lukivat uusimmasta Donkkis-lehdestä Isä meidän -rukouksesta. Teemanumerossa oli yhtenä tehtävänä laittaa rukouksen osat oikeaan järjestykseen. Lukutaitoiset lukivat tekstiä väärässä järjestyksessä "Isä meidän myös maan päällä sinun tahtosi..." ja kikattivat kamalasti. Kokeilun seurauksena huomasimme, että kuopuskin on ollut korvat auki jumalanpalveluksissa ja pyhäkoulussa, ainakin toisinaan. 

Isä meidän -teemanumerossa opetettiin lapsille siitä, miten kristityt ovat rikkaan isän lapsia. "Kun Jeesus opetti meitä rukoilemaan "Isä meidän", hän halusi, että ymmärrämme, miten Jumala rakastaa meitä hirmuisen paljon. Siksi saamme kunnian kutsua tätä ihmeellistä olentoa, ääretöntä rakkautta ja armoa, nimellä "isä". Nimitys kuvastaa sitä, että Jumala haluaa meidät läheisyyteensä. --Jumala on pyhä ja suuri, maailmankaikkeuden hallitsija, mutta silti meidän ei tarvitse pokkuroida hänen majesteettisuutensa edessä, vaan saamme puhua hänelle kuin hyvälle, viisaalle isälle." (Donkki -ykköslehti perheen junioreille 1/09)

Aloin tänään lukea C.O. Roseniuksen hartauskirjaa "Leipäset". Roseniuksesta minulle tulee erityisesti mieleen elokuvaohjaaja Klaus Härö, joka on useammassa lehtihaastattelussa kertonut Roseniuksen kirjojen olleen merkittävässä osassa siinä prosessissa, jossa hän sisäisti Jumalan armon. 

Rosenius kirjoittaa Isä meidän -rukouksen alusta näin:
"Isä meidän, joka olet taivassa! (Matt. 6:9) Yhdenkään kristityn ei pitäisi jatkaa tätä rukousta eteenpäin, ennen kuin on tarkkaan harkinnut, tarkoittaako hän lapsenomaisesti luottaen sitä, mitä hän tässä sanoo, nimittäin että Jumala on hänen hyvä Isänsä ja hän itse Jumalan rakas lapsi. Jos sydämestäsi voit kutsua Jumalaa Isäksesi - ja uskot sydämestäsi, että olet Jumalan rakas lapsi - silloin voit täysin luottavaisena jatkaa tätä kallista rukousta.

Älä anna minkään koko Herran rukouksessa olla yhtä tärkeää, kuin tämän ensimmäisen, että Jumala on sinun Isäsi, ja sinä olet hänen lapsensa. Mitä hyötyä sinun rukouksestasi on, ja miksi rukoilisit jotain Jumalan nimeä, hänen valtakuntaansa ja tahtoaan koskevaa, ellet ole itse hänen lapsensa tai halua tulla siksi? Silloin sinun on paras jättää rukoukset ja kaikki muukin Jumalan valtakuntaan kuuluva.     

Katso siis miten tärkeä on, että heti alkuun painat sydämeesi sanat: Isä meidän, ennen kuin jatkat rukoustasi. Jos jonakin päivänä et kykenisi rukoilemaan näitä sanoja pidemmälle, mutta saat ne Jumalan armosta painettua syvälle sydämeesi, niin että uskot Jumalan lapseuteesi, niin sinä olet rukoillut tarpeeksi siltä päivältä. Silloin olet löytänyt pääasian. Sinulla on sekä taivas että autuus, ja voit rukoilla: Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi." 

C.O. Rosenius: Leipäset - Evästä vuoden jokaiselle päivälle (PerusSanoma OY 1990) 
Joulukuun 10. päivä     

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana blogi. Juuri näin. Isä meidän!

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Muistan kreikan opettajan kertoneen, että uutta raamatunkäännöstä tehtäessä komitea mietti, voisiko Isä meidän-rukouksen aloittaa Meidän Isä, onhan perinteinen muoto rakenteeltaan epäsuomalainen. Puhuttelua ei kuitenkaan muutettu, koska se on niin perinteinen ja hyvä niin, jotain tuon rukouksen pyhyydestä olisi ehkä karissut, jos nuo kaksi sanaa olisi käännetty toisin päin.

Toisaalta Jeesus kutsuu Jumalaa nimellä Abba, mikä (jos en aivan väärin muista) on nimenomaan hellittelymuoto sanasta isä, eli meikäläisittäin iskä tai isi. Mieletöntä, että Jumala on samaan aikaan turvallinen ja läheinen Isi, ja toisaalta pyhä ja mahtava Isä meidän :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, anonyymi!

Minunkin ymmärrykseni Abba-sanasta on ihan sama (=iskä,isi). Nuo molemmat Jumalan puolet ovat kyllä tosi tärkeitä tasapainoiselle Jumala-suhteelle. Helposti menee yli jompaankumpaan suuntaan.

Ruotsissa ja myös Porvoon hiippakunnassa on käytössä sekä vanha muoto (Fader vår) että uudempi (Vår fader). Jostain kumman syystä osaan vanhan muodon ulkoa enkä uutta; uudistukset ovat niin hitaita, että vievät yleensä vuosikymmeniä. Kyllä me varmaan vielä dementiakodissakin lausutaan painokkaasti "Isä meidän", vaikka Raamattu olisi sitä ennen käännetty uudestaan.