Kevättä ilmassa!

Ulkona on ankeahko, sateinen ilma, mutta silti minulla on koko ajan hymy herkässä. Iloitsen siitä, että kevät on oikeasti tulossa. Eilen iltakävelyllä tajusin yhtäkkiä, että kaikki kadut olivat sulia. Lunta näkyy vielä pihalla jonkin verran, mutta sekin on katoamassa kovaa vauhtia. Linnut laulelevat ihanasti, ja illat ovat uskomattoman valoisia. Yhtenä iltana minun oli vaikea saada Kuopus iltapalalle, koska hän ei millään voinut ymmärtää, että oli oikeasti jo ilta. 

Kevätmieleni vain koheni käydessäni shoppailureissun keskustassa. Löysimme Kuopukselle keväiset ulkoiluvaatteet ja minulle ihanan kevät-/kesämekon. Ai,ai, nyt en malta millään odottaa, että tulisi sopivat juhlat. Ehkä korkkaan uuden puvun appiukon 70-vuotispäivillä toukokuussa.   

Tämän viikon vapaapäivät ovat menneet kodinhoidon merkeissä, mutta se ei ole haitannut minua ollenkaan. Kaksi edellistä viikonloppua ovat olleet niin sosiaalisia, että välillä on aivan virkistävääkin vain olla kotosalla oman perheen kanssa ja tehdä tekemättömiä töitä. Eilisen päivän siivoilin ja pesin pyykkiä mukavan rauhallisella tahdilla. Mies uurasti imurin varressa ja lehtipinojen parissa. Voi sitä paperisaastan määrää, vaikka kieltäydyn monta kertaa viikossa puhelinmyyjien loistavista tarjoukista! Ilmeisesti  lehtitilausten peruminen ei ole onnistunut ihan täydellisesti. Kristillisissä piireissä on nimittäin lehtiä, jotka lähettävät ilosanomaa kotiin, vaikka tilauksen olisi jo peruuttanut. Puhumattakaan siitä, että nimeltä mainitsemattomien kristillisten opiskelijajärjestöjen jäsenyydestä ei tunnu pääsevän irti edes tuomiopäivänä. Harmi, koska nekin postituskulut voisi mieluumin käyttää nykyisten opiskelijoiden hyväksi. 

Tämän päivän projektina olisi käydä läpi Esikoisen vanhoja vaatteita, joita hain kellarista laatikollisen. Muistan Kuopuksen syntyessä erään lasten kaverin äidin pahoittelun vauvan sukupuolesta. Hänen mielestään oli kamalaa, että meille tuli poika, koska joudun säilömään Esikoisen vaatteita niin pitkään. Minua osaanottava kommetti lähinnä nauratti! Oikeasti minusta tuntuu mukavalta kaivaa vanhoja vaatteita esille. Ne ovat ajalta, jolloin lastenvaatteiden shoppailu oli yksi suosikkiharratuksistani. Luulenkin, että Esikoisen vaatteista riittää iloa Kuopuksen lisäksi myös parille serkkupojalle. Mikä sen mukavampaa!