"Äiti, tykkäätkö sä enemmän Juha Tapiosta kuin Ruotsin kuninkaasta?" kysyi Neiti moralisoivalla äänellä. Vastasin pitäväni. "Mutta sehän on kuningas", hän jatkoi paheksuvasti. Mieleeni nousi kuukauden takainen keskustelu siitä, onko tasavallan presidentti minulle tärkeämpi kuin jotkut muut ihmiset, joita en enää kuollaksenikaan muista. Väittelymme päättyi siihen, että Neiti aikoi ilmoittaa Tarja Haloselle, ettei tämä ole minulle tärkeä. Annoin hänelle luvan ilmoituksen tekemiseen!
Juha Tapion konsertin jälkeen olin entistä vakuuttuneempi siitä, että pidän hänestä enemmän kuin Kaarle Kustaasta. 10-vuotistaltiointi oli täynnä helmiä! Mahtavien laulujen välissä Juha kertoi lauluihin liittyviä tarinoita, jotka syvensivät laulujen sanomaa. Erityisesti mieleeni jäi uusimman levyn nimikkobiisi "Suurenmoinen elämä", joka oli saanut alkunsa artistin Afrikan vierailulla. AIDS:ia sairastava leski oli uskomattoman kauniin luonnon keskellä pahoillaan siitä, että joutuisi liian aikaisin jättämään tämän kauniin maailman. Katkeruutta Juha Tapio ei ollut naisessa huomannut kovasta kohtalosta huolimatta.
Minua kosketti konsertissa laulujen lisäksi se, että Juha Tapio toi rehellisesti esille uransa lähtökohdat. Hänellä ei ollut mitään tarvetta peitellä tai häpeillä sitä, että hän on ex-gospelmuusikko. Sen sijaan hän jutteli hauskasti siitä, miten opetteli soittamaan kitaraa "Punaisesta laulukirjasta" saadakseen tyttöjen huomion seurakunnan kuvioissa. Ei kovinkaan harvinainen tarina! Minunkin suuri haaveeni seurakuntanuoriaikana oli, että saisin kitaraa soittavan poikaystävän. Sitten kun sellaisen sain, olen vähän liian monta kertaa sanonut:"Voisitkos nyt jo laittaa sen kitaran pois?"
Juha Tapio ei pitänyt konsertissa suurta meteliä saamistaan palkinnoista tai levynmyyntiluvuista. Sen sijaan hän kertoi, miten mahtavalta hänestä tuntui, kun yksi hänen tekemistään lauluista päätyi "Punaiseen laulukirjaan". Kyllä lämmitti sydäntä! Tässä teille laulun sanat. Löytyy myös helposti YouTubesta. www.youtube.com/watch?v=mH3tFfGf1WM
Väsyneet maan
Kuulkaa väsyneet maan
Väsyneitten satamaan hän kuljettaa
Kuulkaa masentuneet maan
teidän kyyneleenne talteen korjataan
Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi
Kuulkaa hiljaiset maan
ylöspäin me saamme katseen kohottaa
kuulkaa langenneet maan
teitä vastaan Hän ei nosta sormeaan
Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi
Kuulkaa vähäisimmät maan
teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan
kuulkaa unohdetut maan
teistä yhtäkään Hän ei voi unohtaa
Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi
Kun taivas laulaa...
kun taivas itkee...
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi
Juha Tapio
7 kommenttia:
Ai, en ole tiennytkään hänen olevan ex-gospelmuusikko, olen aina ajatellut ja mieltänyt hänet kyllä ihan puhtaasti gospelmuusikoksi! Miksi sitä pitäisi häpeillä, ovathan niin monet suomalaiset muusikot gospelmuusikoita, osa ehkä niitä exiäkin!
Totta, ettei hän ole oikeastaan ex-gospelmuusikko, ksoka soittaa myös edelleen gospelia. Muistan tuottaja Pekka Ruuskan sanoneen, että Juha Tapion erottaa monista muista "tavallisille musiikkimarkkinoille" siirtyneistä gospelmuusikoista se, ettei tämä ole halunnut kieltää menneisyyttään tai paiskoa ovia kiinni.
Toi gospelin ja "maallisen" musiikin raja on mielenkiintoinen. Tai oikeastaan hyvin häilyvä. Pitääkö gospel-musiikissa mainita Jeesus, vai voiko sanoma tihkua lauluista vähemmän suoraan? Jos yksittäisiä lauluja katsotaan, niin esimerkiksi Apulannan voisi minusta luokitella gospel-bändiksi :)
http://www.apulanta.fi/fin/?sivu=biisit&id=32
Kiitos,pikkupappi, taas kerran fiksusta kommentista! Ennenhän raja oli hyvin jyrkkä, mutta nyt onneksi se liukuu molemmista päistä. Enää gospellaulajan ei tarvitse toistaa joka laulussa Jeesusta ja toisaalta ns. tavallinen muusikko voi laulaa myös hengellistä musiikkia menettämättä uskotatvuuttaan! Tämä on mielestäni aika uutta Suomessa, kun taas esim. USA:ssahan se on arkipäivää.
Muistan ikuisesti erään Levyraadin, jossa yhtenä kappaleena oli Pekka Ruuskan kappale. Yksi tuomariston jäsenistä totesi, miten Ruuskan musiikki on muuttunut yhtäkkiä niin paljon paremmaksi, kun sanoituksisat on poistettu Hän. Mutta se olikin sitä 80-90-lukua muistaakseni...
Vielä lisäyksenä täytyy todeta, että esim. Jari Kekäle on sanonut olevansa kristitty musiikintekijä eikä gosplemuusikko. Hän tahtoo kirjoittaa lauluja koko elämän kirjosta.
On tosi hienoa, että liiallinen mustavalkoisuus on kadonnut musiikkipuolelta puolin ja toisin!
oi punaisen laulukirjan laulut =) Tuo on oikeastaan ihan suosikkini Juha Tapiolta juuri tuo laulu! Muistan kun han kierteli ripari -ja nuorten jutuissamme pitkalettisena trubaduurina 90-luvun puolivalissa ja sen jalkeen :) Tuo kosketti (jo) silloin!
Punainen laulukirja on kyllä must! Meidän lapsetkin ovat kuorossa laulaneet kyseistä laulua ja varsinkin Neiti pitää siitä kovasti. Saa nähdä, millainen Punaisen laulukirjan versio on käytössä sitten, kun he menevät riparille ja nuorten juttuihin :).
Lähetä kommentti