Tunnekokemukseni johtui varmaankin siitä, että olen kasvanut kirjojen parissa, joihin on merkitty "ARVOSTELTAVAKSI". Isäni osti opiskeluaikanaan omilla rahoillaan kirjoja ja teki niistä kirja-arvosteluja. Sen seurauksena hän alkoi saada eri kustantajilta kirjoja. Niinpä lapsuudenkotini kirjahyllyt olivat täynnä mitä mielenkiintoisimpia kirjoja, jotka oli merkitty sinisellä leimalla. Vieläkin nautin Pellossa vierailessani siitä, että isän kirjahyllystä löytyy aina uusia kiinnostavia kirjoja.
Mielessäni on monia kiireisiä lähtöjä erilaisiin juhliin tai kyläreisuille. Leimatut kirjat toivat avun moneen tällaiseen kiperään tilanteeseen. Yleensä leima peitettiin jollain tarralla, vaikka kyllähän ystäväperheemme ja sukulaisemme tiesivät, mistä lahja oli peräisin. Luulen silti, että monet korkkaamattomat kirjalahjamme olivat pidettyjä. Laajasta valikoimasta löytyi lahjoja moneen makuun!
Minä en aio antaa lahjaksi ensimmäistä kirjaa, jonka sain arvosteltavaksi. Aion lukea ja märehtiä sitä muutaman päivän. Sitten teen siitä kirja-arvostelun "Elinan blogiin". Lapsenmielisen ihmisen elämä on ihanaa, kun voi innostua ja tulla iloiseksi niin pienistä asioista!
7 kommenttia:
Vähänkö ihana yllätys! Pitäisköhän itsekin alkaa kirjoitella kirja-arvosteluja... tosin kirjahylly on jo nyt ääriään myöten täynnä :)
Oi kun kivan tuntuinen juttu. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja odotan jo innolla kirjoitustasi.
Kiitos taas kommenteistanne!
Aina voi ostaa uusia kirjahyllyjä! Kirja-arvostelujen tekeminen olisi kyllä hyvää siinäkin mielessä, että tulisi luettua ehkä enemmän kirjoja :). Pitäisi vaan olla suhteita joko johonkin lehteen tai kustantamoon...
Huh, Kirlah, nyt tulee ihan paineita :).
Mie odotan kyllä kans mielenkiinnolla sun kirja-arvostelua. Arvaa vaan, jäikö nimittäin kiinnostamaan, mistä kirjasta on kyse, kun tuolla tavalla kirjoitit, mutta et enempää paljastanut... :)
Siinä olen samaa mieltä, että aina voi ostaa uusia kirjahyllyjä. Tosin nyt olen itse tehnyt omassa elämässäni ensimmäisen kerran radikaalia "siivousta" ja se on kohdistunut muun muassa kirjahyllyyn. Yhtään kirjaa en ole heittänyt roskiin (hui mikä ajatuskaan se olisi!), mutta montamonta kirjaa olen laittanut hyllystäni kiertoon. Se on ollut raskasta ja aikaa vievää, mutta myös puhdistavaa ja monella tavalla merkittävää tässä kohtaa elämääni. Suosittelen joskus kokeilemaan -vaikka vähän pienemmässä mittakaavassa kuin mitä itse olen tehnyt.
Kiitos Anu kommentistasi! Pieni jännitys on aina mukavaa :).
Miekin kävin tavaroita läpi jonkin verran ennen Järvenpäähän muuttoa. Niinpä osa kirjoista päätyi varastoon. Kokonaan en raaskinut niistä luopua, koska ikinä ei voi tietää, milloin jotakin kirjaa tarvitsee...Miehen oli puolestaan vaikea luopua vaatteista, koska ikinä ei voi tietää kuinka monta lenkkipaitaa tai remonttivaatekertaa tarvitsee. Lapsetkin joutuivat luopumaan osasta leluista. Siihenkin kuului aika paljon luopumisen tuskaa!
Kirjoitin aiheesta bloginkin otsikolla "Luopumisen tuskaa!" Päiväys on MAANANTAI, HUHTIKUU 09, 2007.
(Löytyy ehkä helpoiten googlaamalla "Elinan blogi" ja "Luopumisen tuskaa")
Luin Luopumisen tuskaa -postauksesi. Se oli hyvä! Juuri jotain tuollaista tämä ehkä itsellänikin on. Kun sitä luopumista tekee ajan kanssa, se ei ole ihan niin tuskallista. Silloin se tuntuu myös paremmalta, kun saa tehdä kiireettä ja oikeasti tutkistella, mikä on sellaista, mistä haluan luopua ja mikä sellaista, mitä haluan pitää. Ja tässäkin taitaa päteä se, että vasta luovuttuaan jostakin, saa jotain uutta tilalle.
Kiva, että tykkäsit! Viisaita ajatuksia!
Lähetä kommentti