Kävin äitini kanssa paikallisessa nimeltä mainitsemattomassa keittiökalusteita myyvässä liikkeessä. Olimme tulleet siihen tulokseen, että viisihenkinen perheemme tarvitsee lisää säilytystilaa astioille. Ei ole ollenkaan mukava tyhjentää tiskikonetta, kun astoita saa sulloa kaappeihin. Sitä paitsi keittiön nurkassa oli sopiva paikka astiakaapille.
Tunsin itseni liikkeessä täysin amatööriksi. Olin ottanut mukaani tietoja keittiökalusteistamme, mutten oikein osannut tulkita niitä. En ymmärtänyt puoliakaan myyjän kysymistä asioista ensi kuulemalla, vaikka hän puhui selkeää suomea. Olin yksinkertaisesti pihalla keittiökalusteiden maailmasta. Tunsin itseni tyhmäksi, todella tyhmäksi.
Lopulta pääsimme myyjän kanssa yksimielisyyteen astiakaapista, ja tein tilauksen. "Tuleeko se sitten valmiiksi asennettuna?" kysyin myyjältä. "Joo, se on melkein valmiina. Sen kokoaminen on aivan helppoa", vastasi myyjä. Lähdin tyytyväisenä liikkeestä. Laskukin luvattiin lähettää vasta toimituksen tultua perille.
Kerran työpaikalla ollessani sain Vesalta puhelun. "Mitä ihmettä olet mennyt ostamaan? Eihän tämän kaapin kokoamiseen ole edes ohjeita eikä kaikkia osiakaaan!" sanoi vihainen ääni Järvenpäästä. Rauhoittelin miestäni ja pyysin häntä tilaamaan liikkeestä asentajan kokoamaan astiakaappia.
Vapaapäivämme aamuna meille tuli asentaja, oikein mukava ammattimies. Hän kävi astiakaappimme kimppuun reippaasti ja teki töitä ahkerasti. Mikael seurasi innokkaasti miehen työtä ja oli kiinnostuntu niistä koneista, joiden avulla mies laittoi kaappia kasaan. Taitava ammattilainen oli vitriinikaappimme kimpussa yli kaksi tuntia. Vesan kanssa laskeskelimme, että siinä olisi mennyt meillä, kahdella poropeukalolla, aika monta tuntia kaapin kokoamiseen, kun ei ole edes käytössä oikeita työvälineitä. Ja vielä enemmän olisi mennyt hermoja... Toivottavasti myyjällekin meni viesti perille siitä, että tällaisille uusavuttomille kirjaviisaille kannattaa heti suositella asentajan palveluita.
Olimme sangen tyytyväisiä asentajan työhön. Melkeinpä halvemmaksi tuli, kun vielä osan maksusta saa verotuksessa pois. Pahimmassa tapauksessa hieno kaappi olisi tullut tuhottua, kun sitä olisi kyhätty kasaan ilman ohjeita. IKEA:n vitriinikaapin Vesa ja Antton kyhäsivät kesällä kokoon alta aikayksikön, kun ohjeet olivat niin pätevät.
Mikaelin ja asentajan kanssa mietimme, mitä vitriinikaappiin laittaisimme. Kerroin Mikaelille, että sellaiseen kaappiin laitetaan yleensä hienoimmat astiat. "Laitetaan kattilat", sanoi Miksu. Yhdessä naureskelimme pienen vastausta. Mietin myöhemmin sitä, miten meidän yhteiskunnassamme on aika kapeat käsitykset siitä, mikä on hienoa ja arvokasta. Niinpä minäkin olen laittanut vitriinikaappiin hienoimmat kahvikupit, häähopeat ja kauneimmat lasit. Mikael olisi halunnut kattiloiden viereen makeimmat autot. Aivan vapaasti sitten ensimmäiseen omaan asuntoon!
1 kommentti:
Tyypillistä, nimittäin tuo kokemuksesi huonekalujen kokoamisesta. Meidänkin piti aikoinaan soittaa tuttu rakennusteknikko apuun eteisen vaatekaappia kootessamme.
En muista, että lapsuudessani olisi tarvinnut itse kasata huonekaluja. Ne olivat valmiiksi liimattuja ja naulattuja. Toisaalta, eipä meillä paljoa huonekaluja ollutkaan köyhyyden vuoksi. Myöhemmin muistan sen päivän kun äidin tilaama olohuoneen kalusto tuli Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan. Niin kaunis ja koristeellinen. Se on vieläkin veljeni kotona käytössä. Vanhat huonekalut kestävät.
Lähetä kommentti