Syksyn pääprojektini "ex-sottapytty" on edennyt loistavasti. Olen tullut harvinaisen ahkeraksi siivoojaksi. Vanhempani eivät voi varmasti uskoa todeksi, etten ole laiminlyönyt yhtään viikkosiivousta tänä syksynä. Muutenkin olen yritänyt pitää huolta siitä, että meillä on paikat kunnossa. Luulen, että näin siistiä perheessämme on ollut viimeksi Anttonin vauva-aikana, jolloin minuun iski valtava siivousinto. Aina kun Antton nukahti, säntäsin kotitöiden perään. Valitettavasti innostus oli sangen lyhytaikainen...
Vesa vitsaili kesällä ystävällemme, että hän palkkaa minut siivoojaksi. Rypistelin vähän kulmiani, nyrpistin nenääni, mutristelin suutani ja ilmoitin, että joko Vesa tulee mukaan siivoamaan tai minä hankin siivoojan. En ole kuitenkaan toteuttanut kumpaakaan uhkaustani. Olen huomannut, että uuden talon siivoaminen on niin IHANAA, että voin tehdä sen aivan yksin. Kaiken lisäksi se on aika reilua, koska pääsen arjessa niin helpolla. Vesa-raukka joutuu viemään lapset hoitoon aamuin-illoin sekä hoitamaan heidän aamutoimensa, kun minä liukenen varhain junalle. Minua ei harmita yhtään aikaiset lähdöt!
Rakas mieheni lämmittää myös taloamme uskollisesti joka päivä ja hakkaa puita aina, kun on ylimääräistä aikaa. Eräänäkin aamuna herätessäni huomasin, että takassa paloi jo tuli. Puuro oli jo liedellä valmiina, niin kuin aina. Sen vuoksi en valita yhtään viikkosiivouksistani, vaan teen ne hymyhuulessa ja palvelumielellä.
"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne", on Paavalin hyvä ohje kaikille pariskunnille. Pidettäisiinkö ensi viikolla kaikissa perheissä kisat siitä, kumpi puolisoista palvelee enemmän?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kuulostaa kivalta ja terveeltä tuo teidän "työjakonne". Molemmat tekevät sen, mihin aika ja kyvyt antavat myöten. Äidille on varmaan mukavaa lähteä aamulla suoraan töihin ilman että tarvitsee kiertää yhden tai useamman tarhan kautta. tsemppiä jatkoon.
Lähetä kommentti