Ensimmäisenä opiskeluvuonna teologisessa näköni huononi dramaattisesti. Siihen oli kaksi selkeää syytä. Silmäni rasittuivat päivisin Domman massaluennoilla ja iltaisin Lestiksellä, jossa huonossa valaistuksessa tihrustin kreikan ja heprean läksyjä sekä luin ahkerasti tentteihin. Näön huononeminen häiritsi minua melko paljon, ja päätin mennä YTHS:lle silmälääkärille hakemaan apua. Saamani vastaanotto oli kuitenkin melkoisen tympeä. "Jos nyt välttämättä haluat saada imagolasit, niin mene ja osta", totesi vanha ja kiukkuinen lääkäri.
Niinpä minä jatkoin elämääni onnellisena ilman silmälaseja. Viime keväänä jäin kuitenkin kiinni huonosta näöstä lääkärintarkastuksessa. Lääkäri kehotti menemään optikolle tarkastukseen silmälasien hankkimista varten, mutta asia jäi muiden kiireiden alle. Melkein vuosi meni ennenkuin sain hankittua itselleni elämäni ensimmäiset silmälasit. Kynnys oli aika korkea, koska näkö ei ole niin heikko, ettenkö pärjäisi ilman. Tosin muita autoilijoita ei ehkä riemastuta ajatus kuskista, joka välillä näkee kaiken kahtena.
Tänään hain pinkit silmälasini kauhealla kiireellä töiden jälkeen silmälasiliikkeestä. Ystävällinen ja hauska myyjä toivotti selvää vappua uusissa laseissa! Junalle kiirehtiessäni ihmettelin sitä, miksei kukaan tuijota minua, vaikka minulla on elämäni ensimmäiset silmälasit. Onneksi Kyrölän asemalle saapuessani minua tuijotettiin oikein kunnolla. Koko muu perhe istui autossa ja alkoi nauraa äidin uudelle "lookille". Minusta oli tullut niin outo!
Vesa oli sitä mieltä, etteivät pinkit lasit tuo helpostusta imago-ongelmaani; näytän niissä yhtä nuorelta ja pirteältä kuin muutenkin. Antton ja Laura hyväksyivät lasit melkein heti, mutta Mikael oli kauhuissaan. "Sä et oo enää ihana. Ota ne pois!", määräsi kolmevuotias. Äiti ei ollut kuitenkaan tällä kertaa tottelevainen.
Kuljetimme Miksun kanssa muuta perhettä sinne ja tänne sekä kävimme asioilla kaupoissa. Vielä kotimatkalla seuralaiseni totesi: "Ota ne pois. Sä et näytä enää yhtään ihanalta. Sä näytät ihan rosvolta!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Sanonta "lasten ja imeväisten suusta te kuulette totuuden" ei tainnut pitää paikkaansa tässä tapauksessa.
Pienet lapset eivät tunnetusti tykkää silmälaseista vaan hamuavat niitä pois silmiltä.
Pinkki väri sopii tosi hyvin yhteen mustan kanssa, joten lasisi keventävät muuten niin synkkää papin asua.
Voi vitsi, olispa hauska nähä uusi look! Pinkki väri kuulostaa kyllä kivalta. Terkkuja Limingasta! t. Hanna
Onnea uusille silmälaseillesi. Ompa hauskaa nähdä sinut mahdollisesti
ensi viikolla uudessa "lookissa".
Olisikohan "vanha kiukkuinen mies" ollut kurssikaverini expuoliso? Hän on ollut YTHS:llä silmälääkärinä. Saattaa olla jo eläkkeellä.
Totta on se, että lapset tuppaavat tarttumaan silmälaseihin ja haluavat riuhtaista ne pois aikuisen päästä.
Oliko vielä niin, että kolme vuotiaan turvallisuutta horjuttaa, jos äidin ulkonäkö muuttuu? Mene ja tiedä, pohtii kollega Tuula
ensimmäisen näkövammainen naispastori
Oi! Pitää lähteä kävelylle, että näen uuden lookin! :D
Marjut
Lähetä kommentti