Missä kulkee raja?

Muistan erään keskustelun opiskeluaikaisesta raamiksesta. Puhuimme julkkiksista, jotka ovat tulleet uskoon. Ainakin Anne Pohtamo-Hietanen liittyi jotenkin keskusteluun. Jotkut piiriläisistä olivat tuohtuneita ja suorastaan katkeria. Heidän mielestään oli epäreilua, että nämä julkkisuskovaiset olivat saaneet ensin viettää rankkaa elämää, menestyä ja bailata, ja sitten tulivat uskoon. Nuorten naisten mielestä julkkisuskovaiset olivat siis saaneet enemmän kuin he itse, jotka olivat eläneet koko elämänsä tietoisesti Jumalan yhteydessä.

En ymmärtänyt piiriläisten asenteita silloin; tänään ymmärrän niitä vielä vähemmän. Mieleen tulee kirkkaasti tuhlaajapoikakertomus ja isoveljen katkera asenne. Eikö niillä, jotka saavat koko ajan olla turvallisessa kodissa, ole asiat aika hyvin? Jumala on luvannut lapsilleen yltäkylläisen elämän. Jos elämä Jumalan yhteydessä tuntuu tylsältä ja kurjalta, kannattaa miettiä, mitä voisi tehdä elämässään toisin. Onko ensirakkaus Jumalaan jotenkin väljähtänyt vai onko elämässä menossa erämaakausi? Raamatun lupaus Hengen hedelmistä on upeaa luettavaa. Jos me elämme lähellä Jumalaa, hän lupaa antaa elämäämme rakkautta, iloa, rauhaa ja kaikkea muuta hyvää. (Gal. 5.22-23). Valitettavasti Hengen hedelmät tuntuvat kypsyvät hyvin hitaasti eikä niitä edes yleensä näe omassa elämässään, valitettavasti.

Ostin reilu viikko sitten pokkarin kirjakaupasta eurolla. Valitsin kirjan nopeasti, koska kuulin kassalla vasta tarjouksesta, jonka sain ostokseni ylitettyä tietyn summan. Huhtikuu on nimittäin hurjaa aikaa lapsiperheessä: kaverisynttäreitä on niin paljon, ettei yhtään epäile kesän olevan innokkainta lasten siittämisaikaa. Valitsin hyllystä Riikka Pulkkisen Raja-teoksen, jota kehuttiin takakannessa hiotuksi ja hallituksi esikoiseksi; poikkeuksellisen ansiokkaaksi debyytiksi.

Kirja oli kieltämättä taitavasti kirjoitettu, ja kertomus imaisi minut mukaansa. En ole pitkään aikaan lukenut romaania yhtä nopeasti. Raja-kirja kyseli moraalin rajoja. Kirjan pääjuonena oli kaksi epäsovinnaista rakkauskertomusta. Naimisissa oleva äidinkielen opettaja harrasti seksiä 16-vuotiaan oppilaansa kanssa. Tytön naimisssa oleva täti, kirjallisuuden professori, harrasti seksiä nuoremman miehen kanssa, jonka tapasi sattumalta Alzheimerin tautia sairastavan miehensä hoitolaitoksessa. Pariskunnista ei voi sanoa paljon muuta kuin sen, että he harrastivat seksiä. Rakasteluksi heidän toimintaansa tuskin voi edes nimetä. Heidän suhteissann ei ollut mitään muuta kuin himoa ja toinen toisensa hyväksikäyttöä. He olivat neljä onnetonta ihmistä, jotka yrittivät kielletyillä suhteillaan löytää elämäänsä rakkautta ja sisältöä, mutta epäonnistuivat pahasti.

Kirjan loppu oli näiden rakkaussuhteiden osalta onneton, mutta yksilöiden osalta osittain onnellinen. Opettaja ymmärsi rakastavansa vaimoansa ja kuuluvansa kokonaan perheelleen. 16-vuotias tyttö pääsi irrottautumaan epäterveestä suhteesta opettajaansa. Hän sai aitoa rakkautta äidiltään ja ystävättäreltään. Kirjallisuuden professorin elämä tuskin muuttui paremmaksi, kun hän erosi nuoresta rakastajastaan. Kirja päättyi dramaattisesti siihen, että nainen tappoi Alzheimerin tautia sairastavan miehensä lääkkeillä, koska tämä oli sitä pyytänyt sairauden alkuvaiheessa. Nainen jäi aivan yksin.

Raja-kirja oli minusta oiva teos siitä, mitä synti saa aikaan. Synti houkuttaa ihmistä tyhjillä lupauksillaan, mutta ei anna yhtään mitään. Kielletty rakkaussuhde ei tuo elämään rakkautta, vaan suurta tuskaa ja pettymystä. Hetken hurma ja kiihko tuhoavat helposti monen ihmisen elämän pitkäksi aikaa. Jäljelle jää tyhjyys, huono omatunto tai hyväksikäytetty olo. Aktiivinen eutanasia tuo esille toisen puolen synnistä. Synti on ennen kaikkea sitä, että ihminen luulee tietävänsä asiat Jumalaa paremmin. Silloin kymmenen käskyä saa väistyä ihmisviisauden tieltä. Kuka uskaltaa ottaa Jumalan roolin ja päättää, kenellä on oikeus elää? En ainakaan minä. Siinä kulkee raja, jota ihminen ei saa ylittää.