"Hienosti esiinnyit, vaikka turphiin tuliki?" kirjoitti veljeni tekstiviestissä Tuomio-ohjelman jälkeen. Niinpä, turpiin tuli ja oikein kunnolla. Arkkipiispa Paarma sai murskatuomion 4-1 valamiehistöltä, joka oli sitä mieltä, ettei hän ole tehnyt tarpeeksi naispappien hyvinvoinnin eteen Suomen kirkossa. Minä yritin parhaan taitoni mukaan puolustaa häntä puolustuksen todistajana, mutta puolustuksen argumentit eivät purreet heihin.
Valamiehistön kahvihetkien rupattelutuokiot paljastivat hyvin, minkälaisilla perusteilla Paarmaa tuomittiin. Valamiehistö ei tuntunut edes tietävän, onko Paarma naispappeuden kannattaja vai ei. Aika käsittämätöntä! Paarman puheenvuoroista tuli selvästi esille, että hän ei hyväksy syrjintää. Miten siis kenellekään voi jäädä epäselväksi, kannataako hän naispappeutta vai ei ?
Olin suhteellisen tyytyväinen omaan esiintymiseeni. Olin suorastaan ylpeä siitä, että kykenin tällä kertaa katselemaan ohjelmaa suhteellisen rauhassa ystäväni luona; aikaisemmin en ole kestänyt nähdä itseäni televisiossa. Minua jäi harmittamaan kuitenkin se, että osa puolustuksen hyvistä näkökulmista ja onnistuneista kommenteistani oli jätetty pois leikkausvaiheessa. Syyttäjän todistaja Tynkkynen totesi omassa puheenvuorossaan, että naispappien asema on huonontunut koko ajan hänen kaksikymmentävuotisen pappisuran aikana.
Minä puolestani sanoin nauhotuksissa, miten naispappien asema on parantunut koko ajan. 20 vuotta sitten sekä seurakuntalaisilla että pappiskollegoilla oli taatusti paljon enemmän ennakkoluuloja ja negatiivisia asenteita naispappeja kohtaan; Oúlun hiippakunnassa ei siihen aikaan saanut edes vihkimystä omalta piispalta. Iloitsen esimerkiksi siitä, että kurssikaverini Hanna on päässyt Sodankylään kirkkoherraksi 32-vuotiaana. Eikö se kerro siitä, että naispappien asema on tosiaan parantunut. Olen tyytyväinen siihen, että menin puolustamaan arkkipiispaa televisioon.
PS. Lopullisen tuomion antaa Suomen kansa. Siispä voit vaikuttaa tuomioon käymällä äänestämässä Tuomio-ohjelman nettisivuilla. Linkki löytyy kotisivujemme etusivulta. Äänestä ja vaikuta!
maanantaina, huhtikuuta 21, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hei Elina, olen kollegasi, eli pappi myös ja nainen. Olin aika järkyttynyt kommenteistasi eilisessä ohjelmassa. Naispappeutta vastaustavia miespappeja on kasvamassa teologisessa yllättävän paljon. ei se ongelma ratkea sillä että vanhat jäävät eläkkeelle, vaan juuri sellaisella asenteella että annetaan heille mahdollisuus toimia. Ihmisiä voi rakastaa, mutta ei heidän toimintaansa.
Arkkipiispan kommentit "viisaasta esimiehestä, joka järjestää työvuorot niin ettei seurakunnassa mies, joka vastustaa naista pappina, joudu kohtaamaan alttarilla naista," on todella käsittämättömiä.
Oletko jäänyt ilman ehtoollista tai onko sinua väistetty alttarilla? ikävä tosiasia onm,että tätä tapahtuu edelleenkin kirkossa,
Itse uskon siihen, että rakkaudella, suvaitsevaisuudella ja kompromisseilla saadaan enemmän aikaan kuin vallalla ja voimakeinoilla.
Toin ohjelmassa esille tapauksen, jossa naispappeutta vastustanut miespappi halusi minut seurakunnan virkaan, koska oli nähnyt, että toimintani on seurakunnan parhaaksi. Olen myös käynyt melko paljon keskusteluja Kyrkpressen-lehden sivustoilla. Tiedän, että olen vaikuttanut myönteisesti ainakin muutaman naispappeutta vastustavan miespapin asenteisiin. Rakkaudellinen asenteeni on avannut heitä näkemään asiaa toisesta näkökulmasta.
Sanoin nauhoituksissa selvästi, ettei syrjintää tule hyväksyä. Kohta oli leikattu pois niinkuin moni muukin kommenttini. Esimerkiksi kohta, jossa kerroin laittaneeni viestiä vanhalle ystävälleni, jonka esirukous oli mielestäni naispappeja syrjivä. Yllätyksekseni en saanut vastukseksi vihaista tai tuomitsevaa viestiä, vaan rakkaudellisen viestin siitä, miten me voimme olla molemmat omalla paikallamme Jumalan valtakunnan työssä.
Toiveeni ja rukoukseni on, että kirkossa löytyisi tilaa kaikille papeille. Se onnistuu vain silloin, jos me pyrimme ymmärtämään, rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme.
Täällä toinen kollegasi kirjoittaa. Naispappeuskeskustelu syö kirkon uskottavuutta mediassa. Olisi jo aika laittaa keskustelulle piste ja samalla lopettaa naispappien syrjiminen kirkossa. Kirkon ydinsanomallekin jäisi julkisuudessa enemmän tilaa. Naispappeuskeskustelu pilaa koko ajan kirkon julkisuuskuvaa. Monet, joille kirkko ei ole niin rakas kuin meille papeille, ovat jopa valmiita jättämään kirkon naispappeuskysymyksen tähden.
Rakkauden tietä on yritetty jo 80-luvulta lähtien. Se ei näytä tuottavan tulosta kuin ehkä joissakin kertomissasi yksittäistapauksissa. Naiivin rakkauslöpinän sijaan olisi kovien keinojen aika.
Siunausta sinulle ja perheellesi!
Hei virkasiskot! Minusta olisi mukavaa, että uskaltaisitte kirjoittaa omilla nimillänne. Itse annan itsestäni aika paljon pitäessäni blogia ja esiintyessäni televisiossa. Toivon, että muiltakin löytyisi samanlaista siviilirohkeutta! Toki otan vastaan nimettömät kommentit, mutta aina iloitsen siitä, jos joku kommentoi omalla nimellään.
Lähetä kommentti