Unohtumattomia vai stressaavia juhlia?

Jokunen vuosi sitten luin hymy huulessa juttua englantilaisista äideistä, joilla oli stressiä lasten syntymäpäiväjuhlien järjestämisestä. Äidit halusivat panostaa alle kouluikäisten lastensa juhliin niin paljon, että he menettivät yöunensakin. Näillä kotiäideillä oli kyllä runsaasti aikaa järjestää juhlat, mutta ehkä ongelma olikin siinä. Juhlista tuli äideille liian iso juttu, jolloin ilo juhlien valmistelusta muuttuikin stressiksi.

Tänä päivänä minua ei enää hymyilytä kyseinen lehtijuttu. Viime vuosina Suomessa on saanut vallan samanlainen ajattelu: lasten syntymäpäiväjuhlista on tullut elämää suurempi juttu puhumattakaan häistä, joista on tullut monivuotinen suunnitteluprojekti. Enää ei riitä, että yksivuotissynttäreille leivotaan kotitekoinen kakku, ja kutsutaan paikalle mummit ja kummit. Ei, yksivuotissynttäreitä suunnittelevat vanhemmat vertailevat keskenään konditorioiden palveluja, jotta löytäisivät esikoisensa suureen juhlaan varmasti sen kaikkein herkullisimman täytekakun.

Isompien lasten syntymäpäiväjuhlat ovatkin jo suurempi haaste. Kotisynttärit täytekakkuineen, popcorneineen ja irtokarkkeineen ovat vähän out. Lapsille järjestetään mitä ihmeellisimpiä teemasynttäreitä. Meidänkin lapset ovat olleet viettämässä synttäreitä McDonaldsilla, RAX:ssa, HopLopissa, keilahallilla; teemoina on ollut ainakin naamiaisia ja kummitusaihetta. Mielestäni on aivan mukava, että järjestetään erilaisia syntymäpäiväjuhlia, kunhan pysytään kohtuuden rajoissa. Viime viikolla järjestimme Anttonin syntymäpäiväjuhlat sählyn ja jalkapallon merkeissä yksinkertaisesti siitä syystä, että ajattelimme sen olevan helpoin tapa pitää 14 tokaluokkalaista poikaa jotenkin näpeissämme. Synttäreillä pojat juoksevan aina hiki päässä; sählypallon perässä se on ainakin vähän hallitumpaa kuin kotona. Tarjoilujen järjestäminen oli laiskan emännän unelma. Kauppansa tekivät lähinnä limsa, sipsit ja karkit!

Kekkereiden muuttumisessa teemalliseksi on mielestäni joitakin vaaroja. Lapset tottuvat helposti siihen, että aina on jotain hyvin erikoista tarjolla. Viidesluokkalaisen tytön äiti huokaili minulle sitä, miten hänen tyttärelleen ja tämän kavereille ei tahdo enää kelvata mikään. Kun on pienestä pitäen järjestetty mitä ihmeellisimpiä synttäreitä, ei mikään jaksa enää innostaa. Kotitekoinen täytekakku ja yhdessäolo eivät enää näille neideille riittäneet toisin kuin minun kaveripiirilleni samassa iässä. Sen sijaan äiti ajatteli kustantaa tytöt elokuviin ja pizzalle, melkoinen rahallinen satsaus.

Toinen trendi, jota olemme muutaman ystäväperheen kanssa vastustaneet, on lahjojen antaminen synttäreiden lopussa kaikille vieraille. Yleensä lapset tulevat juhlista kotiin karkkipussien kanssa, ja välillä heillä on mukanaan suurempiakin lahjoja. Mielestäni lahjojen antaminen vieraille on kasvatuksellisesti kyseenalaista. Lasten olisi hyvä oppia pienestä pitäen siihen, että jokainen saa lahjoja omalla vuorollaan, omana juhlapäivänään.

Toiseksi lapset syövät juhlissa jo niin paljon herkkuja, etteivät varmasti tarvitse enää karkkia kotiviemiseksi. Tilpehööriä taas taitavat olla nykylasten huoneet pullollaan ilman synttärituomisiakin. Meidän lasten synttäreillä ei ole ikinä annettu vieraille lahjoja, mutten ole saanut siitä ainakaan suoraan kielteistä palautetta. Ehkä takanapäin kuiskitaan Koivistoista, jotka ovat niin saitoja :)

Hääjuhlat ovat sitten luku sinänsä. Pappiskollegoilta olen kuullut kertomuksia stressaantuneista morsiamista, jotka toivoisivat hääpäivän jo olevan ohi ennen vihkimistä, kun kaikki ei menekään täydellisen kaavan mukaan. Netin keskustelupalstoilla olen lukenut tulevista morsiamista, jotka kokevat aikataulujen pettävän, kun he eivät ole vielä saaneet valituksi lautasliinojen väriä, vaikka häihin on aikaa enää puolitoista vuotta. Itse olin siinä vaiheessa juuri tavannut tulevan aviomieheni!

Eipä ihme, että osa morsiamista sairastuu aivan uuteen diagnosoituun tautiin: häiden jälkeiseen masennukseen. Englantilaiset (naiset?) ovat tässäkin asiassa edelläkävijöitä; The Independent -lehden mukaan peräti kymmenen prosenttia vastanaineista vajoaa häiden jälkeen masennukseen. Ja kuitenkin loppujen lopuksi häiden onnistumiseen tarvitaan vain yksi sana:"Tahdon!"