En ole vanha enkä vanhanaikainen. En ole mielestäni myöskään kovin huonomuistinen, paitsi ajoittain. Kaikesta tästä huolimatta tietoyhteiskunta vie hermot minulta. Vähintään kerran ja yleensä useamman kerran työpäivän aikana murisen itsekseni laitettuani väärän salasanan koneeseeni. Tietokoneeni nimittäin sulkeutuu ja kirjautuu ulos ohjelmista kohtalaisen usein, turvallisuussyistä tietenkin. Turvallisuussyistä melkein joka ohjelmassa on omat salasanansa. Ja tietysti turvallisuussyistä salasanoja on vaihdettava säännöllisin väliajoin. Juuri kun olen tottunut uuteen tietokoneen avavaan salasanaan, kone kysyy, haluaisinko jo vaihtaa salasanan, koska se on joka tapauksessa vaihdettava 14 päivän päästä. ARGHHH! Ja joka päivä sen jälkeen kone muistuttaa siitä, kuinka monta päivää salasanan vaihtamiseen on. Raivostuttavaa!
Viimeisen vuoden aikana olen opetellut tai minun olisi pitänyt opetella aivan tuskaisen suuri määrä salasanoja. Ensin oli Vantaalla kolme tai neljä eri tunnusta tietokoneelle, salasana kännykälle ja oville. Sitten Helsinkiin töihin mennessäni taas uudet tunnukset joka ainoalle asialle. Vielä tällä viikolla huomasin, että minulta puuttuu salasana yhteen tietokoneohjelmaan tai sitten olen jo sen ehtinyt unohtaa, koska kyseiselle ohjelmalle ei ole ollut käyttöä. Työasioiden lisäksi olen opetellut monet erilaiset tunnukset blogisivustoille ja uudet tunnusluvut pankki- ja luottokorteille. Nyt minun pitäisi vielä hankkia verkkotunnukset S-pankkiinkin, jotta saisin selville, kuinka paljon bonusta S-tilillämme on. Taas yksi turhuus! Kauppa on mielestäni tavaroiden ostamista varten, ja pankki asia erikseen.
Ehkä olen jotenkin varhaisdementoitunut, mutta minusta tuntuu siltä, etten pysty hallitsemaan tällaista määrää erilaisia koodeja ja tunnussanoja. Turvallisuus on kaukana silloin, jos joutuu laittamaan salasanoja paperille, koska niitä on niin luvattoman monta. Säälillä ajattelen niitä vanhempia ihmisiä, jotka ovat joutuneet vanhuuden päivinä opettelemaan tietoyhteiskunnan pelisäännöt. Käyhän se kyllä hyvästä aivojumpasta! Minusta tulee ainakin vanhuksena helppo hoidettava suljetulle vanhainkodin osastolle. Jos en tahdo muistaa koodeja ja salasanoja nyt, tuskin muistan ovikoodia silloinkaan. Niin, tai sitten surffailen vanhainkodissa edelleen internetissä ja kysyn Vesalta, mikä se salasana nyt sitten taas olikaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei,
Olen suunnitellut boikotti s-ryhmää varten. En siis ole aktivoinut pankkitoiminta kortilta. Ongelma on, ettei niitä rahoja saa ulos ilman pankin avaamista. Tietysti sen voisi avata ja sulkea vihaisten kommenttejen jälkeen samantien, mutta sitten ei olisi s-korttia... Miten voisi siis pieni kuluttaja, joka ei halua uuden pankin jäseneksi, vaan on hyvin tyytyäväinen toiseen toimivaan, johon on juuri saanut keskitettyä kaikki perheen asiat, boikotoida suurta keskusliikettä ja sen päätöksiä vastaan.
Auts, osuit arkaan paikaan :)
Tosi hankala juttu! Mekin asioimme melkein pelkästään Prismassa, joten bonusrahat olisi ihan kiva saada käyttöön. Välillä makselenkin S-kortilla pikkuostoksia, mutta se on vähän hankalaa ja riskialtista, koska ei tiedä, mitä tilillä on. Outoa, että tuollainen systeemi voidaan muuttaa pankiksi ilman, että asiakkailkta kysytään mitään. Siinä on tosiaan pieni asiakas aika voimaton!
Lähetä kommentti