Free counter and web stats

tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Hengellisiä periaatteita á la Veli Laurentius

Tarjoilen lukijoilleni muutamia helmiä Veli Laurentiuksen kirjasta "Jumalan läsnäolon harjoitus".


Kristillisen vaelluksemme alusta alkaen meidän tulee muistaa, keitä olemme, ja se, että olemme arvottomia saamaan kristityn nimeä muuten kuin sen perusteella, mitä Kristus on tehnyt tähtemme. Puhdistaessaan meitä kaikesta epäpuhtaudesta Jumala haluaa tehdä meistä nöyriä ja sallii meidän usein joutua kulkemaan halki monien koettelemusten ja vaikeuksien tämän päämäärän vuoksi.

* * * * * *

Meidän täytyy uskoa varmasti siihen, että on sekä Jumalalle mieluisaa että meille hyväksi, että uhraamme itsemme hänelle. Ellemme tällä tavoin täydellisesti anna sydäntämme ja mieltämme hänen tahtonsa alaisuuteen, hän ei voi tehdä työtään meidän pyhitykseksemme.

* * * * * *

Mitä enemmän tavoittelemme pyhitystä, sitä riippuvaisempia Jumalan armosta meistä tulee. Alamme tarvita hänen apuaan kaikissa pienissäkin asioissa ja joka hetki, sillä ilman sitä emme voi mitään. Maailma, liha ja Paholainen käyvät kiivasta ja jatkuvaa sotaa sielussamme. Jos emme voisi nöyrästi turvautua Jumalan apuun, sielumme turmeltuisi. Vaikka tämä täydellinen riippuvaisuus saattaa joskus olla inhimillisen luontomme vastaista, Jumalalle se on suuren ilon aihe. Kun opimme tekemään niin, saamme levon.

* * * * * * *

Veli Laurentius (n.1610-1691): "Jumalan läsnäolon harjoitus", s.68-69, Päivä Osakeyhtiö 2006

Takakannen teksti (osa):
"Asetu yksinkertaisesti Jumalan etten kuin olisit köyhä mies, joka koputtaa rikkaan miehen oveen, ja kiinnitä huomiosi hänen läsnäoloonsa", neuvoi karmeliittaveli Laurentius aikalaistaan 1600-luvulla. Hänen kirjansa Jumalan läsnäolon harjoitus on klassikko, joka on ohjannut ihmisiä Jumalan yhteyteen sukupolvien ajan.

Veli Laurentius teki pienimmätkin askareensa rakkaudesta Herraan, sillä hän koki Jumalan läheisyyttä niin suutarinverstaassa kuin rukouskammiossakin. Nuoruutensa ahdistavan etsinnän jälkeen hän saavutti syvän rauhan ja hänestä tuli lukemattomien ihmisten sielunhoitaja ja ohjaaja.

3 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Mikä innosti sinut Veli Laurentiuksen pariin?

Elina Koivisto kirjoitti...

Hei Anu!

Kuulin kirjasta sekä rukousystävältäni että äidiltäni. Kotona käydessäni sain sen äidiltä mukaani. Pieni kirja, mutta täynnä painavaa asiaa.

Anu kirjoitti...

Täytynee tutustua. Kuulosti sellaiselta, että saattaisin tykätä. Voisi itse asiassa olla teos, jonka voisin ottaa mukaani tulevan kesän 'hengelliselle matkalle'.