Nettirakkautta

Vanha työkaveri otti yhteyttä. Hän oli etsinyt netistä materiaalia lehtijuttua verten ja törmännyt minun tekstiini. Hän kysyi, saisiko käyttää tekstiä työssään. Minun ei tarvinnut miettiä kauan vastausta. Tuntui hienolta, ettei kirjoittamani teksti mene hukkaan, vaan siitä voi olla jollekin toiselle ihmiselle apua työssään.  

Sähköpostin saatuani  ihmettelin jälleen kerran mielessäni sitä, miten internet on muuttanut maailmaa. Monesti puhutaan netin vaaroista ja ongelmakohdista, mutta ainakin yhtä paljon voi puhua sen hyvistä puolista ja hienoista mahdollisuuksista. Googlen avulla saa selville monia asioita, jotka aikaisemmin vaativat kirjastossa käymistä tai puhelimella tiedustelua. Yhdeksännellä luokalla osallistuin johonkin kilpailuun, jossa piti etsiä tietoa. Ystäväni kanssa vietimme monta monituista tuntia kirjastossa etsiessämme nippelitietoa. Luulen, että nykyajan yhdeksäsluokkalaiset pääsisivät aika paljon helpommalla.  Esikoisellenkin sanon usein:"Katso googlesta!", kun yleissivistykseni taso ei aivan riitä hänen tiedonjanonsa sammuttamiseen.

Kuulin ystävältäni siitä, miten erään vanhemman ihmisen elämä oli  muuttunut hänen aloittaessaan blogin pitämisen. Hän oli saanut uusia ystäviä ja positiivista palautetta. Uuden harrastusten myötä hän ei enää samalla tavalla tuntenut olevansa sidottu pieniin kotiympyröihin. Nettimaailman parhaisiin puoliin kuuluu se, että paikkakuntien ja maiden rajat eivät muodosta mitään esteitä. Elinan blogin tilastojani tutkiessani hämmästelen usein sitä, miten kansainvälistä lukijakuntani on. Lukijoita on riittänyt ainakin satunnaisesti kaikista maanosista, Antarktista lukuunottamatta. 

Kuka olisi uskonut kaksikymmentä vuotta sitten tällaiseen kehitykseen? En ainakaan minä! Olen eri mieltä kuin eräs vanhempi herra, jonka mielestä tietokoneet ovat Paholaisen työtä. Olen vakuuttunut siitä, että Jumalan viisaus on ollut apuna ihmisen kehitellessä tätäkin systeemiä. Eläköön virtuaalimaailma!