Joskus sen tajuaa, mitä onnellisuus tarkoittaa

Minulla on tapana alleviivata kirjoja. En tiedä, onko se hyve vai pahe. Kouluaikoina alleviivasin kirjoja oikein urakalla. Innokas luonteeni tuli esille myös tässä asiassa. Melkein kaikki asiat tuntuivat aina niin tärkeiltä ja mielenkiintoisilta, että välillä aina huomasin alleviivauksen pointin katoavan. Onneksi alleviivauksiakin pystyi vielä tehostamaan huutomerkeillä, pystyviivoilla, numeroilla tai avainsanoilla. Silloin kokeeseen kertaaminen sujui kuin tanssi!

Omassa kotikirjastossani olen kokenut hyväksi sen, että harrastan edelleen ahkerasti alleviivaamista. Lukemieni kirjojen avainkohdat löytyvät helposti, mikä on eduksi saarnojen, puheiden ja kirjoitusten valmistamisessa. Omasta Raamatustanikin löydän etsimäni jakeet sata kertaa nopeammin kuin tavallisesta Raamatusta, usein paljon nopeammin kuin Googlen avulla!

Tänään suosittelin eräälle blogistille paria kirjaa. Samalla selailin itse kirjoja ja löysin sieltä kohtia, jotka puhuttelivat minua. Erityisesti jäin kiinni Rick Warrenin kirjaan "Tavoitteena elämä - Mitä ihmettä varten olen täällä?". Tutustuin kirjan alkuosaan perusteellisesti muutama vuosi sitten kirjoittaessani viikottain alustuksen kirjan pohjalta nuorten naisten Helmihetki-ryhmään, jota ystäväni vetivät.

Ajattelin näitä ystäviäni ja monia muita rakkaita ystäviäni silmäillessäni kappaletta "Elämän kokeminen yhdessä". Kappaleen ideana on se, että Jumala on tarkoittanut kristittyjen kokevan elämän yhdessä. Jumalan tarkoittama uskovien yhteys ei Warrenin mukaan sisällä vain hauskanpitoa tai ohimenevää keskustelua, vaan syvällistä yhteyttä ja keskinäistä rakkautta. "Siihen kuuluu epäitsekäs rakkauden osoittaminen, vilpitön jakaminen, käytännön palveleminen, uhrautuva antaminen, myötäelävä lohduttaminen ja kaikki muut "toinen toistamme" koskevat käskyt, jotka tapaamme Uudessa testamentissa." (Warren, s.152)

Viime vuosi oli minulle haastava. Minulle tapahtui paljon hienoja juttuja ja saavutin monia asioita, joista en ollut osannut edes haaveilla. Samalla viime vuoteen mahtui myös raskaita hetkiä. Molemmissa ääripäissä luotettavat ja rakastavat läheiset ihmiset ovat olleet oikeasti kullanarvoisia. Ajatellessani perhettäni ja ystäväpiiriäni minut valtaa sanoinkuvaamaton kiitollisuus. En ole ansainnut ympärilleni niin paljon rakkautta kuin olen saanut.   

Uskovien yhteys on kaunis lahja, jonka Jumala voi lahjoittaa kahden tai useamman ihmisen välille. Se on parhaimmillaan jotain ylimaallista, koska Jeesus on itse lupauksensa mukaan läsnä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Warren kirjoittaa siitä näin: "Todellisessa uskovien yhteydessä ihmiset kokevat aitoutta. Aito osallistuminen ei ole pinnallista, ulkonaisen tason small talk- puhetta. Se on sydämen puhetta toiselle ja joskus sielun syövereihin ulottuvaa jakamista. Niin tapahtuu ihmisten ollessa rehellisiä sen suhteen, keitä he ovat ja mitä tapahtuu heidän elämässään. He jakavat kipunsa, paljastavat tunteensa, tunnustavat epäonnistumisensa, kertovat epäilynsä sekä myöntävät pelkonsa ja heikkoutensa pyytäen apua ja rukousta." (s.153-154)   

Pekka Simojoen uusimmalla soololevyllä "Etelänristi" on viehättävä laulu "Joskus", joka kertoo ihanasti  perheen tarinaa. Perheen lisäksi samanlaista onnea ja yhteyttä voi mielestäni kokea Jumalan perheessä, yhteydessä Sisariin ja Veljiin Kristuksessa. Kiitos, Sisaret ja Veljet KAIKESTA!

JOSKUS (4.SÄK.)

4.Vaikka aika, jossa elämme nyt onkin levoton,

jotain suunnattoman levollista sisälläni on.

Vaikkei arki aina kohtelekaan silkkihansikkain,

tiedän, että helmet kauneimmat on kyyneleitä vain.

Ja joskus sen tajuaa,

mitä onnellisuus tarkoittaa.

Joskus soi vain "halleluja",

joskus vuotaa kyyneleet.

Joskus portit ovat auki,

joskus kiinni juuttuneet.

Joskus arki on kuin juhlaa.

vaikka musta oisi maa.

Silloin taivaan voi jo aavistaa,

kun saa rakastaa. 

Pekka Simojoki