Mukavaa oli myös se, että nuoret lähtivät rohkeasti liikkeelle penkeistään synnintunnustuksen aikana. Käytin nimittäin synnintunnustuksessa toiminnallista tapaa, jossa jokainen messun osallistuja sai tunnustaa syntinsä tekemällä grillitikusta sinitarran avulla ristin. Pienet ristit tuotiin sitten kanttorin ihanan esityksen "Sinun varaasi kaiken laitan" aikana hiekka-astiaan.
Epäilin vähän etukäteen, miten toiminnallinen synnintunnustus sopii Paavalinkirkkoon, joka on kooltaan melko suuri. Mielestäni se toimi kuitenkin aivan hyvin. Ensinnäkin grillitikkujen ja sinitarrapalojen jakaminen ovella oli hauskaa. Messussa on välillä hyvä olla tällaista yllätyksellisyyttä, joka saa väen miettimään, mitä ihmettä täällä tänään tapahtuu. Toiseksi olen melko varma siitä, että toiminnallinen synnintunnustus jää nuorille paremmin mieleen kuin aivan tavallinen synnintunnustus, joka helposti jää huomaamatta muun liturgisen aineksen keskellä. Kolmanneksi voin todeta, että kymmenien tai ehkäpä sadan ristin näkeminen hiekka-astiassa oli hyvin vaikuttava kokemus: Jeesus on kuollut ristillä minunkin syntieni vuoksi!
SINUN VARAASI KAIKEN LAITAN
Sinun rakkautesi loistaa
läpi synkimmän pimeyden.
Sinä, Jeesus, voit yksin poistaa
syyllisyyteni suuruuden.
Sinun kätesi minut johtaa
läpi tuskan ja kauneuden.
Sinun valosi yössä hohtaa,
hoidat kipuni salaisen.
Anna-Mari Kaskinen
Säkeistöt 2 ja 3
Minä en sinua unohda, s.142, Kirjapaja 2007
5 kommenttia:
Hieno idea tuo toiminnallinen synnintunnustus. Itse oon joskus jossain (joskin pienemmässä tilaisuudessa) päässy kokeilemaan sellaista, että jokainen kirjoitti synnintunnustuksen lapulle ja kävi naulaamassa sen isoon lankkuristiin. Siinäkin konkretisoitui aika hienosti syntien sovitus. Mutta messussa se ei varmaan toimisi, sen sijaan grillitikkuidea kuulosti hienolta. Yllätyksellisyys on silloin tällöin hyvä asia, pysyy kirkkokansa paremmin hereillä :)
Vau! Oi jospa oisin ollut mukana... :)
TML
Kuulostaapa kivalta idealta! Mukavaa, jos rippikoululaisetkin ovat osanneet käyttäytyä. Täällä Vaasassa on viime ajat kohistu edelleen kauneimmista joululauluista, joissa muutama riparilainen "kunnostautui".
Kiitos hyvästä vinkistä! Sen saanen ottaa käyttööni?!?
Tuo laulu, jota siteeraat, on yksi mun rakkaimpiani. Välillä sitä on tullut laulettua niin kovin paljon, niin kovin kovin paljon...
Kiitoksia kaikille kommenteistanne ja ANTEEKSI, etten ole kursissta johtuen vastannut aikaisemmin.
Pikkupappi- lappujuttu on minustakin tosi kiva ripareilla. Tavallisessa jumiksessa voi myös käyttää kivi-synnintunnustusta. Kokemusteni mukaan se toimii ainakin pienemmissä kirkkotiloissa. Varmaan isommissakin, jos on niitä rohkeita, jotka säntäävät ensin.
Perhekirkkojen synnintunnustukset ovatkin jo sitten oma taiteenlajinsa...
TML, Anu ja Kristiina, hyvät ideat on tarkoitettu käyttöön. Ei ole ollenkaan oma ideani, vaan olen sen muistaakseni ominut eräästä ruotsinkielisestä jumiksesta Vaasasta. Toimi tänään hyvin myös pastoraalikurssin aamuhartaudessa.
Tervetuloa Kristiina blogini kommentoijaksi! Rippikoululaisten hyvä käytös johtui varmaan siitä, että he istuivat ohjaajien kanssa yhdessä, ja messu oli suunniteltu niin, että mikään osa ei ollut liian tylsä. Kauneimmissa on kyllä työntekijät vähän avuttomia, jos tuntemattomat riparilaiset alkaa riehua. Toivottavasti keksitte jotain keinoja, jolla tällaiset ikävyydet voisi ehkäistä! Terveisiä kaikille tutuille!
Lähetä kommentti