Free counter and web stats

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Kunniatehtävä

Yksi elämäni suurimmista saavutuksista on se, että olen innoittanut suloisuudellani maailmaan uusia ihmislapsia. Olen nimittäin lapsesta asti kuullut tarinaa siitä, miten eräs vanhempieni perheystävä sai kroonisen vauvakuumeen tavattuaan minut. Seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen lapsi, josta tuli myöhemmin minun ystäväni. 

Eilen sain olla mukana kastejuhlassa, jossa tämän ystäväni esikoinen kastettiin. Tuntui mukavalta tavata yhdellä kertaa niin monta pohjoisen ihmistä Etelä-Suomessa. Kastejuhlaankin tuli pohjoisen sävyjä, kun tädit soittivat ihanasti Lapin äidin kehtolaulun. Mielestäni juhlan tuntua lisäsi musiikin ja kauniin kappelin lisäksi se, että monet läsnäolijoista olivat mukana toteuttamassa ristiäisiä. Se luo aina juhlaan lämpöä!

Ristiäiskahveilla sain kuulla, että useampikin suvun jäsenistä kuuluu blogini lukijoihin. Siispä lähetän tätä kautta kiitokset ihanasta juhlahetkestä!   

  

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Sinullekin Elina mukavasta ja lämminhenkisestä kastejuhlasta. Tunnelma ristiäisissä ja muissakin juhlissa on aivan erilainen riippuen siitä onko pappi tuttu vai aivan vieras.
Kokemusta on molemmista, lapsuusajan juhlissa pappi oli aika usein tuttu :-) Nyt aikuisiällä taas pappi on yleensä vieras, siksi olikin kiva kun juuri Sinä olit tässä tilaisuudessa mukana. Oli jotenkin kotoisa olo :-)

-Suvi-

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Suvi! Pappinakin nautin aina siitä, jos saan olla mukana sellaisissa toimituksissa, joissa on tuttuja ihmisiä. Perhepapin tai kyläpapin idea on kyllä ihana, mutta niin harvinaisen vaikea toteuttaa täällä ruuhka-Suomessa. Iloa ja voimia uusiin haasteisiin :)!