Minä voin väittää osaavani virsikirjan aika lailla alusta loppuun. Sijaiskanttoriksi alkaessani soitin koko virsikirjan läpi, ja melkein kaikkia virsiä olen myös laulanut kirkollisen elämäni aikana. Siitä huolimatta toivon sydämeni pohjasta, ettei tulevaisuuden papin täytyisi käyttää työssään nykyistä auttamattomasti vanhentunutta virsikirjaa.
Vastasin jokunen viikko sitten Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimukseen, jossa kysyttiin seurakunnan työntekijöiden käsityksiä mm. virsikirjan käyttökelpoisuudesta. Annoin murskatuomion nykyiselle virsikirjallemme, joka valmistui jo 23 vuotta sitten. Voin väittää, että virsikirjasta voisi poistaa 632 virren joukosta 100 virttä ilman että kukaan jäisi kaipaamaan niitä. Jotkut virsikirjan osastot ovat niin epäonnistuneita, että aivan ihmetyttää. Siunauskeskusteluissa en yleensä ehdota osastosta "Kuolema ja iankaikkisuus" mitään muuta virttä kuin virttä 631 "Oi Herra, jos mä matkamies maan".
Osassa kuolemaan liittyvistä virsistä on todella vaikeat sävelmät, kun taas toisten sanat ovat hämäriä tai vähintäänkin epäsielunhoidollisia. Hautajaisväki varmasti laulaisi riemuissaan kappelissa:"Ah, kaikki kaataa kuolema, näin täyttyy tahto Herran. Ei ketään kuolo armahda, vie jokaisen se kerran." Virsi 610:1 Kuinka paljon mukavampaa olisi laulaa modernista virsikirjasta Anna-Mari Kaskisen sanoin:"Ota hänet vastaan, suuri Pyhä Jumala. Ota hänet vastaan murheellisten ystävä."
Hautajaisten lisäksi kaipaisin toimivampia virsiä erityisesti häihin, lasten ja nuorten toimintaan sekä erikoismessuihin. Virsikirja jää entistä useammin kirkon hyllyyn monisteiden, erilaisten laulukirjojen tai power pointtien näyttäessä musiikin suunnan. Harmillista tällaisessa kehityksessä on se, että joka porukassa ja seurakunnassa lauletaan vähän eri lauluja. Modernin virsikirjan etu olisi siinä, että seurakuntaväki kautta Suomen käyttäisi samoja kirjoja ja laulaisi samoja lauluja. Toivossa on hyvä elää!
10 kommenttia:
Hyviä huomioita virsikirjastamme :) Laulukirjojen sekakäyttö on tosiaan hankalaa, toisaalta itse toivoisin että edes sitä esiintyisi nykyistä useammin myös seurakunnan pääjumalanpalveluksissa.
Vierastan sitä, että eri viiteryhmille on omat messunsa, koen, että messun pitäisi olla koko kirkkokansan yhteinen juhla. Se vaatii kompromisseja, mutta joustoa voisi hoitaa vuorovedoin, välillä kevyemmän musiikin kannattajat saisivat tyytyä urkusäestykseen ja päinvastoin.
Mulla on kohta hautajaiset (ei siis omat ;-) ) ja siellä lauletaan 632 Nyt ylös sieluni. Silloin kun mummi suunnittelee hautajaisia, se lauletaan aina. Eikös tämä ole ihan hyvä? On kyllä totta, että monet loppupään virret on ihan hirveitä, ja Hautaus-osastokin on aika niukalla käytöllä. Mä tykkään kyllä nykyisestä virsikirjasta, moni harvoin laulettu on todellinen helmi! Fanitan nykyistä, parjattua raamatunkäännöstäkin.
Terv. se turkulainen opiskelija, joka lähetti sähköpostia tv-ohjelmistasi :-)
Kirjoitin joskus blogissani "kevytvirsien" tarpeesta, mutta sitten aloin ajatella, että mahdanko olla ainoa, josta tuntuu, että nykyinen virsikirja puhuu äänillä, jotka kuuluvat hyvin pienelle ja vanhenevallekin vähemmistölle.
Englannissa monissa anglikaanisissa kirkoissa asia on ratkaistu siten, että penkeissä on joko kaksi kirjaa, perinteinen virsikirja ja uudempien virsien ja laulujen kokoelma, joita voidaan käyttää samassa tilaisuudessa, tai sitten sanat heijastetaan edessä, mutta sivussa olevalla valkokankaalle eikä valikoimaa rajoittavia kirjoja tarvita. Ei siis ajatella, että seurakunnan tilaisuuksissa saisi laulaa vain virallisesti hyväksyttyjä virsiä.
Millähän tasolla nuo viisi virttä tulisi osata, ulkoa? Itse osaan ulkoa ehkä tuon viisi, enemmän tai vähemmän oikein toiset viisi-kymmenen. Pidän virsistä, mutta kaipaisin messuihin selkeää esilaulajaa. Ainakin viime viikon kokemuksella Meilahdesta voin sanoa, että kanttori lauloi selkeästi ja hyvin ehtoollisen aikana (ilman urkuja, kirkkosaliin päin), mutta säestäessään kanttorin ääni monesti katoaa juuri siihen koskettimien kohdalle. Vanhojen korvat eivät siten ehkä tavoita oikeaa säveltä ja virsiä tuntemattoman on aika haastavaa opetella säveltä (etenkin jos isotekstisissä virsikijoissa ei ole nuotteja, vaan pelkät sanat...)
Kaipaisin niinikään virsikirjan uudistusta. Onko virsien määrä vakio, vai voisiko repertuaaria kasvattaa niin, että samoista kansista löytyisi nykyinen matsku, mutta myös esim. NSVn, Tuomasmessun yms. musiikkia? Tämä helpottaisi myös esim. isotekstiversioiden tekoa, kun ei joka kirjasta tarvitsisi teettää erikseen.
Kun sanot toivovasi lasten ja nuorten toimintaan toimivampia virsiä, niin mitä se tarkoittaa sisällöllisesti. Miksi nykyiset eivät toimi?
Minua taas harmittaa se, etten osaa niin montaa virsikirjamme virttä kuin haluaisin! Tosin, olen oppinut niitä huimasti lisää alettuani käydä useammin jumalanpalveluksessa (joka sekin on tullut minulle rakkaammaksi).
Olen ilolla tavannut myös ihania nuoria, jotka pitävät virsistä! Järisyttävää, vai mitä? :)
Virret ovat lohduttaneet ja sanomallaan rohkaisseet minua, pysähdyttäneetkin. Hyvä niin.
Minua pelottaa kaikissa uudistuksissa se, että mennään tuossakin liian maalliseen suuntaan.
Todettakoon kuitenkin vielä, että todella tykkään monenlaisesta hengellisestä muiikista! Suomessa on aivan riemastuttavista lahjoista saatu nauttia gospel-musiikissa. :)
TML
Kiitoksia runsaista kommenteistanne! Virret herättävät selvästikin tunteita!
Pikkupappi: Minäkin pitäisin siitä, että pääjumiksesssa olisi sekakäyttöä. Viime vuonna käytimme Tuomasmessun laulukirjoja 2. pääsiäispäivänä tavallisessa jumiksessa ja kirkkokansa oli oikein tyytyväinen. Heidän mielestään oli valoisa jumalanpalvelus! Minä olen niin paatunut, etten jaksa uskoa ihan kauheasti, että sama messu sopisi kaikille. Suurissa seurakunnissa voisi mielestäni profiloida jumalanpalveluksia selkeästi eri kohderyhmille. Uskon, että se voisi pikemminkin lisätä kuin vähentää messussa käyntiä. Nythän päämessuun osallistuu naurettavan vähnä väkeä seurakuntien jäsenmäärästä.
Hei turkulainen opiskelija, kiva, että kommentoit :). Nyt ylös sieluni on mielestäni ihan OK laulu. Se sopii mielestäni erityisen hyvin ihmisille, jotka ovat hyvin sisällä uskoasioissa. Itse suunnittelen yleensä hautajaisia ihmisten kanssa, jotka eivät ole kovinkaan kirkollisia.
Et MuuKala ole todellakaan ainoa ihminen, jonka mielestä virsikirja puhuu todella pienelle ja vanhenevalle väestölle. Pelkän pahoin, että vaikka tehtäisiin uusi virsikirjakin, voisi se olla jo alunperin liian vanhakantainen. Kirkolliskokouksen valitsemiin työryhmiin kun yleensä valitaan melko iäkästä väkeä. Kiitos Englannin terveisistä! Siinä olisi hyvää mallia meillekin.
Kiitos tyttism hyvistä pointeista! Virsien laulaminen on kyllä paljon mukavampaa, jos on kanttori, joka laulaa selkeästi. Esim. Vaasan jumalanpalveluksissa oli aina erikseen urkuri ja kanttori, mikä nosti hurjasti virsilaulun tasoa. Ideasi virsikirjan laajentamisesta oli mielenkiintoinen. Nythän on tehty pieni lisäosuus uusimpiin virsikirjoihin, joista on ollut iloa erityisesti kasteiden musiikin valinnassa.
Hei anonyymi!
Lasten ja nuorten virsissä on mielestäni jonkun verran toimivia virsiä. Kuitenkin esim. lasten osastolla on todella paljon virsiä, jotka eivät mielestäni kohtaa nykylapsen todellisuutta. Kaipaisin selkeäsanaisempia ja yksinkertaisempia virsiä lapsille. Hyvä puoli on siinä, että Suomesta oikeasti löytyy todella plajon hyvää hengellistä musiikkia lapsille. Itku kurkussa kuuntelin esim. ensi syksynä ilmestyvät Gospel-Juniori-jumalanpalveluksen laulujen äänityksiä. Kun laulut tulevat lähelle lasten maailmaa, ne koskettavat. Nuorten virsissä on monia käyttökelpoisia, mutta en menisi kyllä kovin herkästi laulamaan kirkosta vieraantuneiden nuorten kanssa Ah vuodata, Herra jo Henkesi (504). Nuorten virsien kohdalla lähinnä haluaisin laajentaa repertuaaria. Olisihan se mahtavaa, jos virsikirjasta löytyisi esim. Tänään häneen uskon.
Kiitos TML kommentistasi! HIenoa, että olet alkanut pitää enemmän jumiksesta ja virsistä! Ja on totta, että on paljon myös nuoria, jotka pitävät virsistä. Minäkin esim. pääsiäisen aikaan tunnelmoin kovasti virsillä Käy yrttitarhasta polku ja Oi rakkain Jeesukseni.
Se on totta, että vaarana voi olla se, että mennään liikaa maallisempaan suuntaan. Toisaalta minusta Suomessa on harvinaisen paljon hyvää uutta hengelistä musiikkia, joissa on syvällinen sanoma. MIetin juuri kuinka mukava hautajaisissa olisi laulaa "Sinun varaasi kaiken laitan". Sehän olisi sanomaltaan ihan samanlainen kuin "Sun haltuus rakas isäni", mutta jotenkin tulee lähemmäksi nykyajan ihmistä.
Olen itse sen verran optimistinen ja iloluontoinen ihminen, että kaipaisin sellaista jumalanpalvelusmusiikkia, josta jäisi iloinen fiilis.
Olen myös monesti miettinyt, että meillä on tosi paljon ihania ja sanomaltaan hyviä hengellisiä lauluja, joita ei kuitenkaan käytetä jumalanpalveluksessa. Laulan kirkkokuorossa ja toivoisin, että mekin (ja kuorot yleensä) voisimme omalta osaltamme uudistaa jlanpalveluksen musiikkia. Vai onko niin, että kirkkokuoron ohjelmisto pitää olla sitä perinteistä kkuoromusiikkia. Monet uudemmat(kin) laulut koskettavat ja tuovat sitä kaivattua iloa elämään.Ne hoitavat meitä omalla tavallaan.Ne jäävät soimaan ja niitä hyräilee vielä pitkään päivän mittaan. Jonkun pitäisi tehdä aloite...
Minä haluaisin laulaa Finlandiaa virtenä. Hassua, että muualla maailmassa se onnistuu, vaan ei täällä Finlandiassa.
Onko isänmaa vain täällä
maan päällä, eikö myös taivaassa?
Parempaa hautajaisvirttä saa hakea kuin Be still my soul!
Mutta aika näyttää...
:-)
Kiitoksia Mansikki ja Hannu kommenteistanne!
Olen Mansikki ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että kirkkokuorotkin voisivat laulaa enemmän modernimpaa ja kevyempää musiikkia. Itse vedin aikoinaan Luulajassa paikallista kuoroa, koska siellä ei ollut suomenkielistä kanttoria. Vanhempikin väki tykkäsi kovasti ohjelmistostamme, joka sisälsi lähinnä uutta, suomalaista hengellistä musiikkia. Monet kanttorit haluavat erilaista musiikkia, koska se on vaativampaa. Mutta välillä voisi kuulla mielestäni suurta yleisöä ja ottaa rinnalle myös kevyempää musiikkia. Onneksi niissä seurakunnissa, joissa olen itse työskennellyt, on aina ollut kanttoreita, jotka ovat ymmärtäneet monipuolisen musiikkielämän merkityksen.
Hyviä ehdotuksia, Hannu, uuteen virsikirjaan! Saa nähdä, koska kirkolliskokous vastaa toiveisiimme :).
Lähetä kommentti