Joskus olen täällä blogissani kirjoittanut polleasti siitä, miten minä paistattelen julkisuudessa Mieheni viljellessä perunoita. Silloin luulin, että molempien harrastukset menevät miinuksen puolelle. Toisin kävi! Miehen perunasato on vasta nyt syöty. Eilen ostin ensimmäisen pussillisen kaupan perunoita, ja tänään heti huomasimme selvän eron maussa. Lupaan olla ensi kesänä parempi vaimo ja kannustaa Miestä ahkerasti tuottamaan entistä suurempaa satoa.
Minun harrastukseni hedelmät alkavat tulla esille vasta nyt tammikuussa. Esiinnyn nimittäin tässä kuussa kolmessa eri TV-ohjelmassa. Ensimmäinen ohjelma, joka oli toinen osa sarjasta "Mitä uskoa?", esitettiin viime maanantaina. Sarjan kolmas osa esitetään ensi maanantaina 12.1. klo 21.50 teemalla "Kaikki maailman paha". Viimeinen TV-ohjelmani "Meidän häät", jossa toimin yhden parin vihkipappina, tulee SUB-TV:ltä ulos to 29.1. klo 22.00. Sen voi nähdä uusintana myös la 31.1. klo 19 ja 2.2. klo 12.45. Sitä ohjelmaa mainostan mielelläni, koska se tuskin pahoittaa kenenkään mieltä, toisin kuin näkemykseni ohjelmasarjassa "Mitä uskoa?".
Julkisuudessa paistattelussa on puolensa. Henkisesti voisi olla helpompaa tyytyä kasvattelemaan terveellisiä porkkanoita Miehen seurassa. Tuntuu hämmentävältä lukea keskustelupalstoilta ja blogeista vieraiden ihmisten näkemyksiä itsestään. Mielipiteet näkemyksistäni sinkoilevat äärilaidasta toiseen, mutta yksi on aina yhteistä: minua pidetään nuorena.
Pappina toimimisessa yksi parhaista puolista onkin se, että minäkuvasta tulee täysin vääristynyt. Jos olisin töissä yläasteen opettajana, tuntisin itseni varmaan ikivanhaksi, lihavaksi ja täysin epämuodikkaaksi. Oppilaat arvioisivat minun olevan ainakin 45-v ja arvuuttelisivat keskenään, onko se TAAS raskaana.
Mielikuva papista on pysynyt samana kautta vuosisadat: pappi on vanha mies, jolla on iso rovastinmaha. Niinpä minulta kysytään joka viikonloppu, olenko juuri valmistunut. Sitten kun kerron toimineeni pappina 10 vuotta ovat ihmiset ihmeissään ja kyselevät, pääsekö nykyään suoraan rippikoulun jälkeen papiksi. Kyllä pääsee!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jos kadul törmätään ni nimmarin sulta pyydän :D
Heh, heh. Ole hyvä vaan!
*hihittää*
Oho, lisää telkkariohjelmia! Täytyyki laittaa ohjelmat muistiin. Olet ihan julkkis! Ja nuori! :)
*heh* Hyvä, että osaat ottaa tuon nuorena pitämisen kohteliaisuutena. Luulen, että itse tarvitsen jonkin aikaa kasatakseni sellaisen ammatillisen itsetunnon, etten koe sitä vähättelevänä. Vaikka enhän mä vielä edes ole valmistunu ;)
Kiitos iloisista kommeneteistanne! Nuorena pitämistä ei voi tässä iässä pitää muuna kuin KOHTELIAISUUTENA. Lisäksi ihmiset sanovat sen melkein poikkeuksetta imartelevasti eikä ollenkaan vähättelevästi. Palautetta, joka tuntui vähättelevältä, sain ainoastaan silloin tällöin työskennelessäni Vaasan ruotsalaisessa seurakunnassa. Joillekin hienoille suomenruotsalaisille herroille tuntui vähän vaikealta kohdata toimituksessa tällainen nuori suomenkielinen tytönhupakko, joka puhui ruotsia vähän niin ja näin. Sen sijaan suomenkieliset vanhat herrat(ja myös rouvat) suhtautuvat minuun hyvin arvostavasti ja kauniisti. Ei mitään valittamista :)!
Lähetä kommentti