"Hän muisti, että miehen olisi vielä opittava nauramaan itselleen." Jane Austen
Tänään tapasin sattumalta ystäväni ja ex-työkaverini. Meitä yhdistää ensinnäkin se, että olemme välillä aika toheloita. Toisena yhteisenä piirteenämme on se, että osaamme nauraa itsellemme. Niinpä tämänpäiväinen lyhyt kohtaamisemmekin oli täynnä naurua, kun me molemmat kerroimme viime aikojen pahimmat töppäyksemme. Kertoisin ne mielelläni teillekin, mutta en uskalla. Tarinat ovat niin poskettoman hauskoja, että uskottavuuteni voisi mennä ihan kokonaan.
Edellinen kirjoitukseni "Tuhottu uusi elämä!" herätti paljon keskustelua. Harva asia maailmassa ilahduttaa minua niin paljon kuin teidän mukavat kommenttinne! Miehelle totesin kirjoituksen tehtyäni, että toivon todella kaikkien ymmärtävän, että se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Uskon vahvasti siihen, että nauru pidentää ikää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Nauru, ja huumori ylipäätään, on kyllä elämänlaatua huimasti nostava asia. Parasta on ehkä tilannekomiikka, eli juuri ne hassut kommellukset, joita välillä sattuu. :D
Onko sinulle tuttu tämä Aino Suholan runo? Varsinkin viimeinen lause on mielestäni erinomainen.
Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten,
syöksy siihen suorin vartaloin,
kahdella kierteellä,
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.
Ja jos kaadut, nouse ylös,
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain,
ajattele, että kukaan ei kaadu
niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.
Minäkin, pikkupappi, tykkään kaikkein eniten tilannekomiikasta. Se on mielestäni perinaisellinen huumorinlaji!
Kiitos Anna H. riemastuttavasta runosta! Todella mainio! Voisin printata sen ja laittaa jääkaappimme oveen. Vanhempieni kirja-aarteiden joukosta olen välillä löytänyt Suholan hauskoja runoja. Täytyisi varmaan hankkia omaankin kirjahyllyyn.
Lähetä kommentti