Saanko mä käydä kirkossa? JEE!!!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Meidän perheessämme taistellaan nykyään siitä, kuka pääsee kirkkoon. Lapsemme ovat alkaneet viime viikkoina viihtyä liian hyvin kirkossa, minkä vuoksi olemme määränneet heille huomiseksi pyhäpäiväksi sinne porttikiellon. He saavat kyllä mennä aamulla Miehen kanssa Järvenpään jumalanpalvelukseen ja kirkkopyhäkouluun. Sen jälkeen ei ole enää koko päivänä asiaa kirkkoon, nimittäin virtuaaliseen lastenkirkkoon.

Suurten seurakuntayhtymien hallinnoima virtuaalinen lastenkirkko on ihastuttanut ainakin meidän perheemme lapset toiminnallisuudellaan. Tietokoneemme ympäristö on täynnä keltaisia muistilappuja, joihin he ovat tallentaneet virtuaalihahmojensa nimiä ja salasanoja. He eivät ole tyytyneet yhteen hahmoon, vaan ovat luoneet erilaisia kirkkovieraita. Yritin äsken käydä kurkistamassa, millaisia heidän hahmonsa ovat, mutta lastenkirkko oli jo sulkenut ovensa kello 21.00.  Hyvä juttu addiktoituneille kirkkovieraille!

Kyselin kerran kuopukselta, mitä hän tekee siellä. "Mä seikkailen vähän kirkossa. Soitan urkuja ja kirkonkelloja", oli reipas vastaus. Eilen me seikkailimme yhdessä sellaista vauhtia, että minua välillä aivan hengästytti. Kävimme ensin kellotapulissa soittamassa kirkonkelloja valtaisalla tahdilla, sitten ryntäsimme urkujen luokse kuuntelemaan kuopuksen suosikkiesitykset. 3-vuotiaan esitys "Jumalan kämmenellä" hekotutti kovasti neljävuotiasta isoa poikaa. Ihailin sitä, miten lukutaidoton osasi tunnistaa laulut nimien perusteella. Hänen suosikkinsa oli itsestäänselvän jäätelöauto-sävelmän lisäksi mieskuoron (lieneekö Papas no Mamas) loistava esitys "Taivaan Isä suojan antaa".

Urkuparvelta me kiirehdimme kauhealla vauhdilla kryptaan katsomaan videoesityksiä. Pieni mies oli oppinut jo sujuvasti laulamaan hassua kengurulaulua. Makeimmat naurut syntyivät katsoessamme Pyhän Laurin kirkon tarinaa Taika-Petterin ja hänen Niklas-ystävänsä johdolla. Tämän päivän perheemme pojat ovat muistelleet kilvan sitä, mitä Niklas tekee matikantunnilla. Katselee tyttöjä, tietysti! Kaikista hassuinta tarinassa oli kuitenkin se, että Niklas luuli olevansa Tikkurilan jäähallissa, vaikka oli kirkossa. Kuopus meinasi kuolla nauruun!    

Kirkkohetkeemme kuului myös hartaampia osuuksia. Raamatunkertomukset tuntuivat pienestä luettuina tietokoneenruudulla vähän pitkiltä, mutta "pyhäkoulutäti" Anitan kerrottu versio "Hyvästä paimenesta" upposi hyvin pieneen ja levottomaankin hahmoon. Sinänsä raamatunkertomuksien löytyminen saarnatuolista oli  loistava keksintö isompia kirkkovieraita ajatellen. Pienikin kertasi kuvien perusteella tuttuja Raamatun henkilöitä. Vierailuumme sisältyi myös kynttilöiden sytyttämistä ja tutustumista muihin hahmoihin. Lisäksi kävimme mielenkiintoisen  keskusteluhetken kirkkomaalla siitä, mitä ihmettä hautakivien alla on. 

Kirkkoreissu esikoisen tai  neidin kanssa olisi varmaan vähän erilainen, mutta varmasti yhtä antoisa. Olen todella ylpeä ja kiitollinen siitä, että kirkossamme on kehitetty tällaista laadukasta virtuaalista toimintaa kouluikäisille ja vähän pienemmillekin lapsille. Menkää ihmeessä tutustumaan lastenne, lastenlastenne tai kummilastenne kanssa ja laittakaa sanaa kiertämään! Toivotaan, että lastenkirkossa on jatkossakin ruuhkaa!

Lastenkirkko löytyy osoitteesta: www.lastenkirkko.fi

Taivaan Isä hoitaa lastaan.

Hän on Isä jokaisen.

Aamulla hän tulee vastaan,

kuulee iltarukouksen. 

Hän ei muista virheitämme,

meille antoi Jeesuksen.

Hän on aina ystävämme.

Hän on Isä jokaisen.

Taivaan Isän sylissä

jokainen saa levätä.

Anna-Mari Kaskinen

Virsi 503:3