Free counter and web stats

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Arkijuhlaa!

Lasten kanssa eläminen on opettanut minua enemmän ja enemmän siihen, että arjesta voi tehdä juhlaa. Juhlahetkeen ei tarvita sen enempää suuria valmisteluja kuin mitään erityistä syytäkään. Välillä pidämme spontaanit lättykestit, kun lapset pyytävät iltapalaksi ohukaisia. Toisinaan taas yllätämme kokouksesta saapuvan Miehen herkullisella rahkalla tai tarjoamme naapurin lapsille jotain pientä syötävää.

Aina juhlahetkeen ei tarvitse sisältyä edes herkuttelua. Lapsiamme voi lelliä myös erilaisella kattamisella. Välillä ilahdutan heitä kattamalla muovimukien sijasta siniset kartiolasit tai lastenlautasten tilalle tavalliset lautaset. Muovimukien värilläkin on väliä; yleensä lapset huutelevat toivomuksia mukin värin suhteen sillä tahdilla, että äiti sekoilee yhtä pahasti kuin iltapalatoiveiden tarjoilussa. Minä en olisi tosiaankaan mikään lahjakkuus tarjoilijana! 

Välillä lapset auttavat kattamisessa. Siinäkin toimituksessa sisarusrakkaus oikein puhkeaa kukkaan. Voi sitä riemua, kun saa laittaa itselle ison lautasen ja siskolle tai veljelle kaikista lapsellisimman lautasen. Kiusa se on pienikin kiusa!  

4 kommenttia:

Mimosa kirjoitti...

heh voi niitä murusia. miten se onkin että "joukossa tyhmyys tiivistyy".. esim. veljentyttöni (3v ja 7v) kumpikin itsekseen ovat enkeleitä, laita ne yhteen ja kyllä sitä riidan ja kiusanaihetta löytyy... jos nyt vaikka vähän tuhrisi toisen piirustusta! Alkoi jo tätikin (allekirjoittanut) hiiltyä että loppuu koko piirtäminen isommalta jos ei lopu venkslaus (eli pienemmän kiusaaminen) ;)

Steps kirjoitti...

Tuolla kattauksella on tosiaan merkitystä :) Mä tein viime viikonloppuna aamupalaksi sämpylöitä ja katoin koko pöydän tavallista erikoisemmin. Esikoinen oli ihan innoissaan ja ihmetteli moneen kertaan onko meillä jotkut juhlat :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos mie! Tyhmyys tosiaan tiivistyy. Tänään kyllä taas mielessäni ihmettelin, kun yksi lapsista oli saanut parhaiten käyttäytvän palkinnon. Kumma kun se niin harvoin näkyy kotona. Mutta parempi näinpäin!

Kiitos Niina Än kommentistasi! Saman asian olen huomannut myös esim. lastenleireillä. Eräälläkin pyhisleirillä alakouluikiset nauttivat suunnatoomasti kauniista kattauksestamme. Oletko perinyt äitisi taidon ja hyvän maun tässä asiassa?

Steps kirjoitti...

En ole, oliskin. Hyvä esimerkki on kyllä ollut :)