Facebook sisältää muita paljon kummallisempia ominaisuuksia kuin kavereiden kuulumiskierroksen. Facebook-testit ovat vertaansa vailla. Verkkoyhteisössä on tuhansia tai varmasti miljoonia testejä, joilla voi arvioida mm. persoonallisuutta, seksuaalisuutta ja tyyliä. Osa testeistä perustuu selkeästi faktoihin ja tutkimustietoon, kun taas osa on täyttä humpuukia. Testit leviävät Naamakirjassa ihan mieletöntä vauhtia, koska käyttäjät sekä kutsuvat ystäviään tekemään testejä sekä nappaavat mielenkiintoisen oloisia testejä ystävien testituloksista.
Minä olen tehnyt lukemattomia testejä. Seksitestejä en ole kuitenkaan tietoisesti tehnyt ensimmäisen testin jälkeen. Tein sen täysin viattomasti lauantaisiivouksen välipalana. Niinpä olin aika hämilläni, kun testituloksiani lähetettiin automaattisesti listallani oleville miespuolisille Facebook-ystävilleni. Sitten minulle lähetettiin lista, johon oli laitettu prosentit siitä, kuinka samanlaiset seksimieltymyksemme olivat. Noloa ja typerää! Sen jälkeen olen jättänyt suosiolla väliin kaikki vähänkin epäilyttävät testit.
Tänään Facebookissa alkoi pyöriä uusi ja erikoinen villitys. Tänään ystäville ei kirkollisissa piireissä annettukaan lahjaksi ikoneita, enkeleitä eikä rukouksia, vaan piispoja. Minäkin sain tänään lahjaksi jo Piispa Eero Huovisen ja Piispa Wille Riekkisen. Nyt mietin kovasti, ketä piispaa alkaisin lahjoittaa ystävilleni. Antaisinko Eero-piispan, joka on virallisesti minun piispani? Vai pitäisikö minun sittenkin lahjoittaa Mikko-piispaa, jonka hiippakunnan alueella asun? Vai antaisinko lahjaksi Simo-piispan, joka oli esipaimeneni Vaasan aikoina? Tai ehkä sittenkin pitäisi valita Jukka-arkkipiispa, jota oikein puolustinkin Tuomio-ohjelmassa?
Tarkemmin ajateltuna taidankin jättää väliin piispojen lahjoittamisen ja ilahduttaa ystäviäni mieluummin lähettämällä ikoneja synttärilahjoksi. Piispojen esineellistäminenhan on ihan yhtä suuri synti tai ainakin häpeä kuin naisten esineellistäminen, vai mitä?
4 kommenttia:
Naamakirjasta olen ymmärtänyt pysyä erossa. Jos bloggaaminen on jo koukuttavaa, miten koukussa sitä siellä olisikaan, jäisi kaikki työt tekemättä.
Vaikka kyllä se vähän kiehtoisi, löytäisi kadonneita entisiä ystäviä ehkä.
Hyviä huomioita, mulle on toi piispojen lähettely ihan vieras juttu. En ole kyllä varma, haluaisinko edes saada virtuaalipiispaa, mitä sillä tekisin?
itse yritin pitkään pysyä poissa fb:stä. tiesin, että helposti koukkuuntuisin, ja että se veisi enemmän ja enemmän Aikaa, jota minulla ei tosiaankaan ole.
Mutta olen oikeesti löytänyt sieltä liudan rakkaita ystäviä, joista en ollut muuten kuullut aikoihin yhtään mitään, ja joiden kontaktitiedotkin olin hukannut tai vuosien varrella kadonneet. on ollut hienoa vertailla elämää, perheitä, sairauksia, iloja, kokemiamme asioita eri puolella maapalloa vaikka.. ja lukea nyt mitä he touhuavat, kuka harrastaa agilityä, kuka kuorolaulua.
naamakirjan jälkeen blogien lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle. nyt löysin jälleen uudelleen elinan blogin, mikä oli suuri ilo.
tulipa mieleen, että voisiko näitä mieluisimpia blogikirjoituksia saada reaaliaikaisena syöttönä facebookiin?
kysyy Sirpanen
Kiitoksia kommenteistanne, ystävät!
Naamakirja kyllä koukuttaa, mutta silti se on tuonut elämääni enemmän hyvää kuin arvasinkaan. Mulla on ehkä keskimääräisä enemmän aikaa riekkua täällä virtuaalimaailmassa, koska meillä ei ole telkkaria ja Mies tekee iltaisin ahkerasti töitä. Sen lisäksi nukun aika lyhyitä öitä. Mutta aina välillä täytyy toki ottaa itseä niskasta kiinni ja vähentää FB:n käyttöä ja bloggaammista.
Piispojen löähettely on ihan uusinta hottista. Minäkään enj kyllä kaipaa virtuaalipiispoja,koska eihän sellaisilla piispoilla tee oikeasti yhtään mitään...
Hei Sirpanen! Nimimerkki vähän hämää enkä ole nyt ihan varma, tunnistanko sitä. Voitko antaa toisen vihjeen, jos haluat, että tunnistan Sinut?
Facebook on kyllä loistava piakka juuri tuossa mielessä kuin kirjoitat. Kiitos hyvästä vinkistä! Harkitsen vakavasti asiaa!
Lähetä kommentti