Free counter and web stats

lauantaina, toukokuuta 02, 2009

Munkin ylistys

Olen viettänyt elämäni aikana hyvin monenlaisia vappua. Yksi asia on kuitenkin yhdistänyt kaikkia vappujani: munkit! Tajusin tämän vappuaattona maatessani oksennustaudissa kotona. Ruotsalainen ystävättäreni  lähetti tekstarilla iloisen vapputervehdyksen, jonka aloitti kysymällä "Har ni många munkar?" Heikohkosta tilastani huolimatta en voinut olla nauramatta humoristiselle viestille. 

Mieleeni tuli elävästi ensimmäinen vappumme Ruotsissa. Tein samankokoisen munkkitaikinan kuin olin aina tehnyt lapsuudenkodissani ajattelematta sitä, että perheessämme oli käytännössä vain yksi munkinsyöjä. Tarjosimme munkkeja auliisti ystäväperheillemme. Siitä huolimatta Mies söi seuraavan kuukauden ajan iltapalaksi 2 valtavaa munkkia ja yhden limsapullon. Raskauskilojaan sulatelleen vaimon mielestä harmillisinta oli se, ettei epäterveellinen ruokavalio näkynyt yhtään missään. Epäreilua! 

Lapsuudessani söimme munkkeja eksoottisesti vappukokon juurella. Tornionlaaksossa ei nimittäin poltella juhannuskokkoja eikä pääsiäiskokkoja, vaan vappukokkoja ruotsalaisten perinteiden mukaisesti. Niinpä äitini joutui monet kerrat kiireessä paistamaan munkkeja, jotta ehdimme ottamaan ne mukaan vappukokolle.  

Vappukokolla olo oli todella tunnelmallista, vaikka emme me siellä paljon muuta tehneet kuin söimme munkkeja, joimme simaa ja juttelimme. Eräällä kerralla jännitimme kovasti, estääkö jäidenlähtö kokonaan rantatörmällä pidettävän vappujuhlan.  Onneksi  rukouksemme kuultiin ja vappukokko pysyi kuin pysyikin paikallaan!

Opiskeluajalta muistan erityisesti vapun, jolloin tein yksin vapputarjottavat 100 henkilölle. Munkinpaisto oli  mukavaa ja helppoa hommaa. Siman tekeminenkin menetteli, vaikka pullojen löytäminen oli vähän haastavaa raittiissa ylioppilaskodissa. Sen sijaan perunasalaatin tekeminen meinasi viedä hermoni kokonaan. En pystynyt syömään pitkään aikaan perunasalaattia, koska sen valmistaminen 100 henkilölle oli aikamoinen urakka 21-vuotiaalle opiskelijaneitoselle. Vasta jälkeenpäin tajusin, että perunasalaatin olisi voinut myös ostaa valmiina. Tyhmästä päästä kärsi ainakin oikea käsi, joka joutui pilkkomaan perunan jos toisenkin. 

Viime vappuna tein ensimmäisen kerran munkkeja Järvenpään kodissamme. Kyllä ne maistuivatkin hyviltä oman kodin terassilla!  Tänä vappuna jouduimme tyytymään taudin vuoksi viiteen ostomunkkiin. Hyvältä se ostettu munkinpuolikaskin maistui vappupäivänä kevään ensimmäisillä terassikahveilla! 



   

2 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Me kokeiltiin sisarusten kanssa tänä vuonna pakastemunkkeja. Olivat ihan kelpoja, mutta eihän ne kotitekoisia vastaa. Mun on aina pakko huoltoasemilla pysähtyessä syödä munkkirinkilä, kun niitä ei muualla oikein saa :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Pakastemunkit ja kaupan munkit menevät kotitekoisten puutteessa. Huoltoasemilla on kieltämättä hyviä munkkeja...