Free counter and web stats

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Kannustusjoukoissa!

Toukokuu on totisesti tapahtumien ja juhlien aikaa. Minun ja Miehen päät ovat menneet jo aikoja sitten sekaisin lipuista, lapuista, sähköpostista ja sähköisestä reppupostista. Koko ajan on pieni stressi päällä siitä, olemmeko varmasti muistaneet kaikki koulun, päiväkodin ja lasten harrastusten erikoisohjelmat. Kaikkeen emme ole millään ehtineet edes mukaan; tänäänkin meidän olisi periaatteessa pitänyt olla samaan aikaan viidessä eri paikassa. Ainakaan vielä emme ole kykeneet jakautumaan kovinkaan moneen osaan!

Sunnuntaina olimme lasten kanssa kannustamassa Miestä Lions Club Vennyjen järjestämässä pyöräilytapahtumassa, Venny-Startissa, jossa osallistujat pyöräilivät tai luistelivat Tuusulanjärven ympäri. Mies oli saanut tapahtumassa kunniatehtävän: kansanedustajat Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen lähettivät hänet ja kaupunginjohtaja Erkki Kukkosen ensimmäisenä matkaan tandemilla. Kukkonen kiitteli kovasti jo etukäteen Miestä siitä, että tämä oli järjestänyt hyvän sään tapahtumalle. Hän arveli, että Miehellä oli paremmat suhteet yläkerran ilmojenhaltijaan kuin edellisillä matkakumppaneilla. Kaupunginjohtaja oli joutunut pyöräilemään kahdeksan edellistä kertaa toinen toistaan huonommissa säissä.

Lapsetkin nautivat kovasti tapahtumasta. Esikoinen oli innoissaan saadessaan kätellä kiekkoilijatähti Sami Heleniusta. Neiti ja Kuopus saivat ratsastaa ensimmäisen kerran ponilla ja heittää saapasta; arpajaisetkin olivat kovasti heidän mieleen! Minä puolestani nautin upeasta säästä sekä mukavasta ja rennosta tunnelmasta sen hetken, kun ehdimme olla paikalla.

Sunnuntai-iltapäivän vietimme Keravalla Neidin tanssiesityksen merkeissä. Ensin Neitiä puettiin ja laitettiin hiuksia, sitten seurattiin kenraaliharjoitukset, odotettiin ja odotettiin, puettiin esiintymisasut uudestaan ja viimeisteltiin kampaukset sekä seurattiin todella pitkä ohjelma. Päivästä teki hieman kimurantin se, että myös minulla alkoivat työt iltapäivällä. Niinpä minä vein lapset ensin paikalle ja seurasin ensimmäiset harjoitukset, sitten paikalle tuli Neidin kummitäti ja lopuksi Mies. Neidin tanssiesityksen seuraaminen oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen: puvut olivat kauniita, israelilainen musiikki mukaansatempaavaa ja pienet tanssijat tosi suloisia. Neiti näytti söpöltä liikehtiessään käärmeasussaan hiukset pienillä nutturoilla. Ainoa huono puoli oli siinä, että Esikoinen sai ilmeisesti elinikäisen rokotuksen tanssiesityksiä kohtaan melkein koko päivän kestäneestä sessiosta. Kuopus sen sijaan ratkaisi asian nukahtamalla kesken pääjuhlan!

Tänään jatkoimme kannustusjoukkoina olemista poikien esityksissä. Mies kävi ihailemassa Esikoisen ja muiden pianistien soittoa, kun taas minä ja Neiti saimme kunnian seurata Kuopuksen esiintymistä päiväkodin kevätjuhlassa. Iltapäivä oli melkoista kuhinaa Kuopuksen jännittäessä tulevaa juhlaa; pieni ei jaksanut pysyä hetkeäkään paikallaan. Isosisko oli suureksi avuksi valitessaan ja pukiessaan pikkuveljelle sopivat juhlavaatteet. Neljävuotias oli komea näky lyhythihaisessa kauluspaidassa, hauva-kravaatissa ja mustissa farkuissa. Kaikki oli niin sävy sävyyn, että olin ihan ihmeissäni.

Juhlapaikalla päiväkodin työntekijät olivat nähneet suuren vaivan koristellessaan tilan peikkoteeman mukaisesti. Löysinpä kivestä tehtyjen peikkojen joukosta myös oman lapseni luomuksen. Se oli aika helppoa, koska Kuopus on tullut vanhempiinsa askartelutaidoissaan. Yleensä hän pakenee askartelupaikalta heti, kun tätien silmä välttää!

Onneksi hän on perinyt vanhemmiltaan myös hyviä ominaisuuksia. Hän oli aivan yhtä innokas esiintyjä ja viittaaja kuin minä kouluaikoinani. Hän oli halukas olemaan mukana jokaisessa esityksessä ja heilutti kättä villisti, jotta pääsisi estradille. Niinpä saimme ihailla laulun lisäksi hänen rummutteluaan, kapuloiden soittamista sekä erilaisia leikkejä Silmät loistivat innosta ja hymy oli Naantalin aurinkoakin leveämpi. Esitysten välillä hän juoksi syliini ja purki jännitystään halaamalla ja pussaamalla minua niin kuin emme olisi nähneet ainakaan kuukauteen. Kyllä äidin kelpasi olla kannustusjoukoissa!



6 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Ihania! Nuo tuollaiset hetket ovat kyllä ihania helmiä muistojen ketjuissa.

pikkupappi kirjoitti...

Kuulostaa ihanilta esityksiltä. Teidän Neiti taitaa olla todellinen tyylitaituri :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Anu ja pikkupappi -uskolliset kommentoijani! Kiitos taas kerran kommenteistanne! On aina niin kiva tietää, että ainakin jotkut ovat lukeneet :)!

Joo, näitä aikoja kelpaa sitten muistella kahdenkymmenen vuoden päästä. Neiti on tarkka tyylistään :)!

Anu kirjoitti...

Uskolliseksi lukijaksi kyllä tunnustaudun. Nytkin itse asiassa teen yhtä aikaa töitä ja luen blogiasi... hih! :)

Mutta on kiva tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, kun on kiva kollega, jonka kanssa tehdä. Yhtä aikaa tässä myös höpöttelemme kaikkea muuta. Joka melkein jopa myös edistää työntekoa... :)

Janne kirjoitti...

Postaukseen liittymätön kysymise: olitko Elina tänään Senaatintorin juhlamessussa?

Minä olisin pesueen kanssa mennyt, vaan millään en jaksanut herätä yövuoron jälkeen tarpeeksi varhain ja nyt hieman harmittaa se.

Elina Koivisto kirjoitti...

Heippa Janne!

Kyllä olin työhommissa Senaatintorilla. Jain ehtoollista ja luonteelleni tuttuun tapaan luin vasta eilen illalla annetut ohjeet. Niinpä huomasinkin olevani niiden 20 papin joukossa, jotka olivat konsekroimassa (siunaamassa) ehtoollisaineita. Ei se mitään haitannut, etten ollut huomannut aikaisemmin, koska ohjeet olivat varsin yksityiskohtaiset ja selkeät.

Oli todella hieno messu! Rukouksetkin oli kuultu, koska sääennusteista huolimatta ei tullut ukkosta eikä sadetta.

Meidänkään muu perhe ei ollut mukana, koska vietämme tänään Neidin synttäreitä ja ajattelimme, että tulee liian rankka päivä lapsille. Vähän kyllä harmitti hienossa tapahtumassa, etteivät muut perheenjäsenet olleet paikalla.