Kotona sovitin tietysti heti uutta mekkoani ja esittelin sen monipuolisia käyttömahdollisuuksia. "No, miltäs näyttää?" kyselin iloisesti muotitietoiselta Neidiltä odottaen saavani jonkin kannustavan kommentin. "Sulla näkyy verisuonet", tokaisi Neiti happamasti eikä kommentoinut mitään mekostani. Huokaisin raskaasti ja jatkoin yksin peilailua. Vasta vähän ajan kuluttua minulla välähti. "Harmittaako sinua, että äiti sai mekon etkä sinä?" kyselin Neidiltä. "Joo, se on aivan epäreilua", sain vastaukseksi ja olin itseeni tyytyväinen. Kerrankin ymmärsin melkein heti, mistä kenkä puristaa.
Monilapsisen perheen elämä on täynnä kateellisuutta, kilpailua ja epäreiluuden kokemuksia, ainakin meillä. Lapset saavat riidan aikaiseksi jo siitä, missä järjestyksessä valitaan vanukas. Toisinaan herkkuja pitää kahmia itselleen, vaikkei napa enää vetäisi, jottei vaan sisko tai veli saisi enemmän. Iltanukuttajan valintakin on välillä tahtojen taistoa, jossa tärkeintä on voittaa. Miehen poissa ollessa väännetään kättä siitä, kuka ei saa nukutettaessa maata äidin vieressä. Jos taas kaikille nukutettaville riittää vanhempi viereen, voidaan kisailla siitä, kenen puoleen nukuttajan pää osoittaa. Kisailulle ja kateellisuudelle ei ole loppua!
Yritän kovasti olla tasapuolinen äiti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki lapset saisivat aina täysin samanlaisen kohtelun. Uskon siihen, että lasten on hyvä oppia käsittelemään myös kateuteen liittyviä tunteitaan. Meillä saa purnata ja valittaa, muttei tahallaan satuttaa toista sen vuoksi, että on kateellnen. Lapsemme ovat omaksuneet mainiosti nykyajan sloganin:"Kaikki mulle nyt heti!" Niinpä vanhempina yritämme kasvattaa heitä Pekka Töpöhännän laulun mukaisesti: "Kaikkea ei voi saada, jotain kuitenkin. Heiluttaa voi aina, häntää pientäkin..."
5 kommenttia:
Kiitos taas makeista aamunauruista!
- Neidin ym.:n serkku Ruotsissa täytti juuri 6 vuotta ja totesi saatuaan miellyttävän lahjan: "Mamma, 6-åringarna är snälla och lyder." Seuraavana aamuna tosin oli kellossa jo toinen ääni, niin ettei uuden iän saavuttaminen ehtinyt kaunistaa elämää kauan.
Rakkain terveisin,serkkujen mummu
Kiitos Mummu kommentistasi!
Voimakastahtoisen Neidin kanssa elämä on välillä hieman hankalahkoa, mutta toisaalta häneltä saa kyllä sitä toista puoltakin valtavasti. Nytkin odotan innoissani, minkälaiset lahjukset odottavat minua sunnuntaina. Ja sitä, että pääsemme yhdessä suunnittelemaan hänen synttäreitään. Eikä kukaan ole sanonut minua niin paljon kauniiksi kuin Neiti :)!
Tämä oli hyvä kirjoitus Elina! Kateus on asia, mistä pitäisi puhua paljon enemmän. Näkyväksi tehtynä ja raikkaasti käsiteltynä se ei aiheuta tuhojaan niin paljoa sitten aikuisena.
Nelikymppisten sisarkateus on kauheaa! (Ja tuttua)
Kateus on myös koomista. Meillä sattui kerran pikkusisko kuuntelemaan ovenraosta, kun siunasin isosiskoa unten maille ja siinä yhteydessä kiitin hänestä, Annusta.
Hetken kuluttua laitoin pikkusiskon nukkumaan ja kiitin Jumalaa koko perheestä.
Pikkusisko nosti sormen huulilleni ja kuiskasi kiihkeästi "kiitä vain Liinusta!"
Terveisin Satu
Anteeksi Satu, etten muistanut vastata kommenttiin! Tuli yhtäkkiä mieleen junassa :)
Tuo on niin totta, mitä kirjoitit. Mitä enemmän ja avoimemmin kateudesta ja mustasukkaisuudesta puhutaan, sitä vähemmän ne vaikuttavat tuhoisasti.
Sisaruskateus on niin huvittavaa ja raastavaa!
Iloa ja siunausta!
Voi että miten tutulta kuulostaa! :-)
Meilläkin mitataan viivoittimen kanssa lähestulkoon että varmasti limsaa lasissa yhtäpaljon molemmilla.
satu valkonen-lindblad
www.savali.vuodatus.net
Lähetä kommentti