Free counter and web stats

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Kissa-salmiakkia, silkkipaperia ja täyttä roskaa

Tänään minulla oli työpäivän jälkeen sellainen olo, että tiesin tehneeni töitä. Siivosin nimittäin työtoverini kanssa erästä seurakuntamme lapsi- ja perhetyön käytössä olevaa tilaa. Työstä teki mielenkiintoista se seikka, ettei kyseisessä huoneessa olevia kaappeja oltu käyty läpi moneen vuoteen tai oikeastaan moneen vuosikymmeneen. Rojun keskeltä löysimme 21 tulitikkuaskin, lukemattomien värikynien, silkkipaperivuorien, vanhojen kirjojen, vanhentuneiden mausteiden ja valtaisien pölykerrostumien alta myös nostalgisia karkkituuseja kultaiselta 70- tai 80-luvulta! Suloisessa rasiassa olleet Kissa-salmiakit antoivat mukavaa piristystä raskaaseen urakkaan!

Lähdin aamulla työmaalle kukon kiekuessa ja kissan kirkuessa. Tehtyäni hetken raivaustyötä aloin ihmettelemään, missä työtoverini oikein viipyi. Silloin tajusin, että olin tullut paikalle tuntia liian aikaisin. Täytyy sanoa, ettei vastaavaa vahinkoa ole tainnut käydä ikinä ennen. Eipä se mitään haitannut, päinvastoin. 

Kaappien siivoaminen ja tavaroiden läpikäyminen oli mielenkiintoista puuhaa. Luulen, että meistä kumpikaan ei olisi selvinnyt urakasta yksin ilman että epätoivo olisi iskenyt. Sen sijaan kahdestaan päivästä tuli todella hauska ja tehokas päivä kaikin puolin. Saimme tyhjennettyä yhdestä huoneesta kaikki kaapit, vietyä roskikseen 10 jätesäkillistä täyttä roskaa sekä monta, monta laatikollista paperinkeräykseen mentävää tavaraa. Ja tämä oli vasta alkua! Siivouksen lomassa ehdimme miettiä strategioita työllemme,  tutustua paremmin toisiimme sekä suunnittella ja osittain toteuttaakin huoneisiin täysin uuden järjestyksen! Ei ollenkaan hassumpaa työajankäyttöä!

Työn edetessä aloimme jo nähdä sielun silmin sen ilon, mikä kerholaisissamme syntyy, kun syksyllä kerhokauden alkaessa tilat näyttäväkin aivan erilaisilta. Meistä tuntui myös mukavalta ajatus siitä, että näin voimme tukea vapaaehtoistyöntekijöidemme ja uuden työkaverimme työtä. Sainkin jo Facebookissa innostunutta palautetta eräältä pyhisopelta urakastamme. Suurimman ilon taisimme saada kuitenkin itse huomatessamme sen, miten tärkeää työtä teimme. Ja kyllä se mansikkakakkukin kahteen pekkaan piristi kummasti mieltä...
  

5 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Tossahan ois hieno idea työyhteisön yhteen hitsaamiseksi, siivotaan yhdessä kaappeja! :D Se on kyllä kumma, kuinka helposti tavaraa kertyy ja jää lojumaan turhaan, itse tässä inventoin viiden vuoden asumisen tuottamia kasoja ja yritän luopua edes jostain, ettei kaikkea tarvitse siirtää seuraavaan kotiin.

Anu kirjoitti...

:)

Anu kirjoitti...

Komppaan pikkupappia! Ja totean, että aivan samaa teen itse ja teemme työyhteisössämme. Loistavaa touhua, joskin myös kyllä hieman raskasta. :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiiots pikkupappi hyvästä ideasta! Itse asiassa meille varattiin jo syksylle yksi aamupäivä koko työyhteisön siivoustalkoisiin. Hauskinta oli se, että siivouspäivän ehdottaja on itse silloin poissa :). Hyvä ajoitus!

Toivon lomalleni muutamaa sadepäivää, jotta viitsin käydä läpi vaatehuoneen ja kellarin kunnolla.

Hyvä Anu, että muuallakin siivotaan! Tänään kuulin juuir tarinaa eräästä koulusta, jossa opettaja on ollut tosi pitkään äitiyslomilla ja hoitovapailla sillä seurauksella, että sijaiset ovat vaihtuneet. Niinpä kukaan ei ole kantanut vastuuta kaappien siivouksesta ja ajanmukaisista opetusvälineistä. Harmillista sekä oppilaille että sijaisille!

Anu kirjoitti...

Tuota käy tosi usein. Siis aivan älyttömän usein. Ja vaikka ope olisi töissäkin... heh. ;)