Motivaatio hukassa

Olen taas kerran vakuuttunut siitä, miten tärkeää motivaatio on asioiden sujumiselle. Minulla on ystävä, joka on aloittanut opiskelut työn ohessa. Hän puhkuu intoa, koska hänellä on selkeä tavoite ja päämäärä. Hän tietää, että opiskelut vievät häntä kohti hänen unelma-ammattiaan. Niinpä hän on ainakin näin ystävän näkökulmasta elämänsä vedossa tasapainoillessaan työn, opiskeluiden, perheen ja harrastusten välissä. Minä katson vierestä ja ihailen!

Minunkin pitäisi opiskella muutama hassu kurssi, mutta motivaationi on aika lailla hukassa. Teen nimittäin pastoraalikurssia, jonka tehtyäni olen pätevä hakemaan kappalaisen paikkoja. Ongelma on siinä, että kappalaisuus ei ole mielestäni kovinkaan houkuttelevaa. En näe mitään eroa siinä, toimisinko seurakuntapastorina vai kappalaisena, koska työ on samaa peruspapin työtä. Kaiken lisäksi kappalainen kuulostaa tittelinä yhtä houkuttelevalta kuin rovasti. En odota kieli pitkällä kumpaakaan nimitystä, pastori sopii oikein hyvin. 

Ennen seurakunnissa tapahtunutta palkkauudistusta pastoraalikurssin suorittaminen tarkoitti yleensä pientä palkankorotusta. Nyt sekin motivaatiotekijä on poistettu. Minua on tosin vaikea muutenkaan rahalla kannustaa. Arvostan paljon enemmän mielenkiintoisia työtehtäviä kuin pulleaa palkkapussia. 

Kadonneeseen opiskelumotivaatiooni löytyi kuitenkin sopiva apu: opiskeleva ystäväni. Hänen opiskeluintonsa ei voinut olla tarttumatta minuun "terapiakeskustelussamme". Hänellä oli myös vastaus jokaiseen opiskeluun liittyvään ongelmaani. Valittaessani sitä, miten vaikeaa on lainata kyseisiä tenttikirjoja sain kuulla värikkäitä kertomuksia siitä, miten kummien kaimat olivat kaivaneet ystävälleni tenttikirjoja eri puolelta Suomea. Ja minua hävetti! Avulias ja kannustava ystäväni osasi antaa minulle myös konkreettisen neuvon siitä, mitä kautta saisin kirjat helpoimmalla tavalla. 

Nyt minulla on tenttikirjat kasassa; siitä kuuluu kiitos toiselle opiskelevalle ystävälle. Olen jo alkanut lukea kirjoja ja innostunut. Olin taas muutamassa kuukaudessa unohtanut sen, kuinka paljon pidänkään tenttikirjojen lukemisesta. Kiitos rakkaat ystävät avustanne! Ensi jouluun mennessä olen täysin pastoroitunut!