Free counter and web stats

sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Jos ei heilaa helluntaina...

Tänään totesin messun aluksi, että helluntaipäivä on kolmanneksi tärkein kristillinen juhlapäivä pääsiäisen ja joulun jälkeen. Helluntain kunniaksi kirkoissa on muisteltu Pyhän Hengen vuodattamista ja samalla vietetty kristillisen seurakunnan synttärijuhlia. Ensimmäisenä helluntaina syntyi kristillinen seurakunta, kun Pietarin melkoisen väkevän saarnan jälkeen 3000 ihmistä kastettiin. Pietari ei kuitenkaan ottanut kunniaa supersaarnansa vaikutuksista itselleen, vaan hän tiesi, että Pyhä Henki sai ihmisten mielet kääntymään Jumalan puoleen.

Helluntain vietto on harvinaisen laimeaa kirkossamme. Joulun ja pääsiäisen aikaan liittyy valtavasti traditioita sekä seurakunnissa että kodeissa. Helluntai on jäänyt aivan lapsipuolen asemaan. Minulle ei ainakaan tule helluntaista mitään muuta traditiota mieleen kuin sanonta "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä." Siispä ehdotan, että kaikissa seurakunnissa aletaan järjestää helluntaipäivänä kristillinen PikaDeitti-tapahtuma Tampereella toukokuussa järjestetyn tapahtuman mallin mukaan.

Minä tutustuin aikoinaan Mieheen Suomenlinnassa kristillisessä opiskelijatapahtumassa, jonka nimi oli "Raunioista rakennukseksi". Ilta ei ollut todellakaan mikään sinkkuilta, mutta siitä huolimatta luulen, että järjestäjillä oli hyvin suuret intressit parittaa opiskelijoita. 

Me emme saaneet valita itse edes istumapaikkoja, vaan menimme pöytiin eriväristen nauhojen perusteella. Niinpä me Miehen kanssa satuimme samaan pöytään, jossa oli muistaakseni (ainakin mielikuvissani) vaaleanpunainen nauha. Ennen ruokailun aloittamista meille kerrottiin, ettemme saaneetkaan syödä itse, vaan kristillisesti syöttää toisiamme. Niinpä minä ja Mies syötimme toisiamme koko illan. Miehen korviin jäi kaikumaan lappilastytön eksoottinen murre: "Otaks lissää?" Ilmeisesti kohtaamisemme herätti muitakin positiivisia mielikuvia, koska seuraavissa juhlissa hän päätti iskeä minut, alkuillan vastusteluistani huolimatta.

Kotimaa-lehdessä oli muutama viikko sitten mukava Heikki Rusaman tekemä takasivun juttu kristillisten piirien sinkkumarkkinoista. Jutun ja myös omien tietolähteideni mukaan körtit huolivat kumppaneikseen vain toisia körttejä. Evankelistenkin sydäntä on vaikea murskata, jos ei hallitse evankelisten laulukirjaa, Siionin Kannelta, eikä omista evankelisia sukujuuria. Toisella kierroksella olevia kehotettiin jutussa menemään Tuomasmessujen jatkoille ja kauniita naisia kaipaavia Kansanlähetyksen toimintaan. Totta joka sana!

Minulle on Facebookin kautta syntynyt legendaarinen maine sokkotreffien järjestäjänä, koska kirjoitin kerran "status up -datessa" etsiväni sokkotreffiseuraa eräälle kaverilleni. Sen jälkeen usemmat kaverit  ovat luvanneet kääntyä palveluideni puoleen, jos heilan etsiminen tuntuu hankalalta. Kaikista huvittavinta oli se, että kaiken kuuleva ja rekisteröivä Neiti totesi eräänä päivänä: "Äiti, voitko sä etsiä sitten mulle sopivan poikaystävän?" Lupasin oitis. Facebook-ystäväni kehottivat minua ottamaan pyynnön ylös kirjallisesti, koska Neidin mielipide voi mahdollisesti muuttua lähimmän kymmenen vuoden aikana. 

Oppi-isämme Luther neuvoi kristittyjä anomaan Jumalalta sopivaa puolisoa. Ei hassumpi neuvo: minäkin rukoilin sopivaa puolisoa vuosikaudet, ja sain hyvän vastauksen rukouksiini. Sen vuoksi olen valmis sekä rukoilemaan että näkemään vaivaa kavereideni puolesta, jotta hekin löytäisivät luomiskertomuksen mukaisesti sopivan kumppanin. Eräs kaverini valitteli sitä, että olen nähnyt niin paljon vaivaa hänen sokkotreffiensä hyväksi. "Ei haittaa! Oikeasti tämä on minusta tosi hauskaa!" vastasin hymysuin. 
 







    

8 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Molen tullu siihen tulokseen, että tuo sananlasku "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä." taitaa olla käytössä vain meänperälä. Tääläkäsin olen nimittäin törmänny versioon "Jos ei heilaa helluntaina, niin on jono juhannuksena." eikä ihmiset ole koskaan kuulleetkaan tuosta ensin mainitusta versiosta. Että ehkä tuo ensimmäinen on vain jotain meän pessimistisyyttä (tai realistisuutta). Jono juhannuksenakaan ei nimittäin kuulosta välttämättä hyvältä -näkökulmiahan on toki monia... :)

Ja sitten tuosta helluntain lapsipuolen asemasta. Se on kyllä aivan taivahan tosi, ettei helluntai juurikaan kirkossa näy, vaikka sehän on oikeastaan kirkon syntymäpäivä. Ehkäpä meidän pitäisi alkaa helluntaina pitämään kirkon synttärijuhlia, jossa laulettaisiin jumalanpalveluksessa tai sen jälkeen kirkon portailla "paljon onnea vaan" ja syötäisiin sitten täytekakkukahvit koko seurakunnan voimin.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos Anu kommentistasi! Luulen, että vanha sanonta on ollut varmaan muuallakin käytössä, mutta korvattu uudella ehommalla. Hauska sanonta!

Hieno idea tuo seurakunnan synttärijuhlien näkyvämpi juhliminen. Sehän sopisi hyvin samalla myös kevätkauden päätökseksi.

Joissakin hiippakunnissa helluntaina toimitetaan pappisvihkimys ja diakonien vihkimys tuomiokirkossa. Sekään ei ole hassumpi tapa juhlistaa suurta juhlapäivää!

Anonyymi kirjoitti...

:D

Marjut

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos Marjut!

Anu kirjoitti...

Molen muuten itse asiassa kuvitellu, että ne on kaikki hiippakunnat, jotka pitää pappisvihkimyksen helluntaina, kynttilänpäivänä ja sitten vielä syksyllä ...päivänä. Kuopiossa ainakin oli nyt helluntaina pappisvihkimys. Tosin tulin tällä kertaa tietoiseksi aiheesta luettuani srk-lehdestä asiasta, mutta eräs ystäväni on vihitty papiksi juuri helluntaina. Se on kyllä hieno juhlapäivä tulla kirkonvirkaan.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kai nuo pappisvihkimysten päivämäärät ovat vähän sellaisia "perinnäissääntöjä", että eri hiippakunnissa voi olla eri tapoja. Minut on vihitty papiksi muistaakseni ihan tavallisena sunnuntaina reilut 10 vuotta sitten Tampereen tuomiokirkossa. Muistisääntönäni on se, että se on Miehen nimipäivä :). Mieheni taas vihittiin papiksi kesäkuisena arki-iltana Turun tuomiokirkossa. En tiedä, onko minulla vieläkin tallessa arkkipiispa John Vikströmin "lähettämä" siis signeeraama kutsukortti. Se oli niin hieno, että laitoin talteen kuorineen päivineen.

tyttism kirjoitti...

Tuo Tampereen tapahtuma oli ilmeinen suksee, kaverini on menossa huomenna sen poikimille treffeille :) Kehiteltiin ajatusta eteenpäinkin, Tampereella ikähaitari oli ollut aika iso ja ekaa kertaa järjestetyssä tapahtumassa jo sen verran osallistujia, ettei ystäväni mukaan yhtään isommaksi voisi kasvattaa, mutta jos innostutte Hesassa järjestämään, niin voin sitten jakaa ajatuksiamme eteenpäin! Seurakunnan pikadeitit kuulosti ensi alkuun aika omituiselta, mutta tilaisuus oli ollut mukava, yhteystietojen jakaminen tapahtui korrektisti ja turvallisesti ja oikeastaan olisi mukava osallistua vastaavaan, kun tietäisi jo valmiiksi ettei toinen osapuolikaan ihan kauhean kirkkokriittinen voi olla, jos paikalle tulee! Noin yleensä erilaiset treffipalstat ja tapahtumat tuntuu juuri siitä syystä hankalilta, että ihmisten arvomaailma ei välttämättä ollenkaan kohtaa omaa.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä! Konsultoin sitten sinua, jos päätämme järjestää sellaisen tapahtuman.